Olin jo ajatellut, että vuoden 1918 sotiminen saa riittää. Riittääkin, nimittäin seuraava kyseiseen vuoteen liittyvä teos kertoo Limingan ihmeestä – siitä miten siellä kieltäydyttiin sotimasta, jätettiin veri vuodattamatta ja tartuttiin rauhanomaisiin keinoihin aseiden sijasta.

Komediateatterin johtaja Panu Raipia poimi muutama vuosi sitten lehdestä pienen uutisen aiheesta, soitti sen Juha Hurmeelle, ja nyt on esitys valmistumassa lavalle Suomen teatteriopistolaisten kanssa. Juha Hurme oli puolestaan poiminut yleisökirjoituksen, jossa tamperelainen eläkeläinen valittaa, miksi rauhantekijöille ei nosteta patsaita eikä jaeta kunnianosoituksia.

-Tämä on nyt kunnianosoitus rauhan asiaa ajaneille, Hurme toteaa.

Liminka ei jää ainoaksi paikkakunnaksi, missä tehtiin paikallinen hyökkäämättömyyssopimus, mutta Limingasta on nyt kaivettu esiin historiallisia seikkoja, kuten se, miten aseet piilotettiin metsään. Paikan tiesi vain yksi kummastakin osapuolesta, punaisesta ja valkoisesta.

Teatteriopistolaiset ovat parikymppisiä nuoria täysin eri puolilta Suomea, vain kaksi on Tampereelta. Kysyn, mitä he oppivat vuodesta 1918 koulun historiantunneilta – koska itselleni ei yli 50 vuoden takaisilta kouluajoilta jäänyt mitään muistikuvaa taistelujen massiivisuudesta.

-Tuskin mitään, sanoo helsinkiläinen. Täällä Tampereella olen käynyt katsomassa teatteriesityksiä ja kuullut luentoja. Nyt mietin koulumatkalla, että tuossa ja tuossakin lojui silloin ruumiskasoja…

-Pintapuolisesti, on yhteinen kuittaus.

-Meillä hinkattiin vain Lapinsotaa, jatkosotaa ja talvisotaa, vastaa rovaniemeläinen.

29 nuorta tekee opinnäytetyötään Limingan kimpussa. Juha Hurme kehuu joukkoa yltiöpäisesti, koska näillä on vasta lämppäriviikot ja yksi varsinainen harjoittelupäivä takana, mutta paljon on saatu aikaan. Ensi-ilta häämöttää 25. huhtikuuta Komediateatterin katetulla ulkonäyttämöllä. Varautukaa ajoissa, esityksiä on vain viisi.