Huippu-uran tehneet tanssijat kolmisin Strindbergin draaman kimpussa, TTT:n iso näyttämö odottaa, onpa kihelmöivää…Kuolemantanssi on sovitettu varta vasten triangeliin Jorma Uotinen, Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen. Sen aistii tuota pikaa.

Jorma Uotinen on tuonut aiemmin esiin, että akrobatian aika on häneltä ohi. Ei hätää, hän on myös ilmeinen näyttelijä. Dramaattisuudessa on vivahdetajua. Edgarin äänenpainot ovat kerrassaan kohdallaan, liikkeistä puhumattakaan. Piruettien sijaan on ihmisen sisäinen liikehdintä nyt luupin alla. Puhe tulee tässä esityksessä nauhalta, mikä toimii yllättävän hyvin. 

Alkajaisiksi Edgar ja Alice istuskelevat avarassa olohuoneessaan, hopeahääpäivänsä ahdistavassa ilmapiirissä. On kiinnostavaa nähdä pariskunnan nahistelu liikekielellä. Eli Jukka Haapalainen (Kurt) ei lavalla ole Sirpa Suutari-Jääskön aviomies, vaan se kolmas pyörä.

Jopa musiikkimaku erottaa Alicea ja Edgaria toisistaan, joten taustalla kohisee vain kalliosaaren äänimaailma. Tematiikka valkenee pian, oikeastaan tummenee: Vanhenemisen ja kuoleman pelko, rakkaudettomuuden kahleet, pettymys aiempiin valintoihin, eli katkeruus ja sen myötä kostonhalu.

Teksti on niukkaa, myös rivienvälit tanssitaan. Ja heiltähän se käy, vuosikymmenten menestyksekkäällä kokemuksella. Luonnollisesti trio on tehnyt itse koreografiansa.

Kuolemantanssin sovittanut ja ohjannut Tiina Puumalainen on aiemmin työskennellyt Haapalaisen ja Jääskön kanssa Aino Kallaksen kolmiodraamassa Sudenmorsian, ja ”kytännyt” pitkään uutta yhteistyötä.  Kuolemantanssi on oiva valinta tanssilliseen draamateokseen, nimikin sen sanoo. 

Lavastusta hallitsee melkein kallionkokoinen järkäle, metafora kivisydämestä. Sydämen ääniä tässä joutuu miettimään, mutta kenelläpä se kivestä olisi, vaikka kuinka katkerana sättisi miestään valtimon löytäväksi vampyyriksi. Kurt sentään toppuuttelee, että viha sairastuttaa. Vallanhaluinen mutta jo sairaalloinen kapteeni Edgar levittää ympärilleen myrkkyä. Vaimo haluaa vapautensa ja näyttelijähaaveensa takaisin. Kauhea keitos. 

Klassiset säveltäjät ovat löytäneet jo ammoin kuolemantanssin dramatiikan. Franz Lisztin Totendanz ja Camille Saint-Saensin Danse Macabre vaikuttavat taustalla, mutta varta vasten -sävellystyötä ovat tehneet äänisuunnittelija Jarkko Tuohimaa, säveltäjä Pekka Siistonen ja kontrabasisti Hannu Rantanen. 

Lavastussuunnittelija Teppo Järvinen toteutti hienosti isosta näyttämöstä olohuoneen, kaarevine pintoineen. Kaarevana valomerenä kaukaisuudessa taisi kutsua Kööpenhamina. Kun kaikki tekijät ja esittäjät ovat samoilla aalloilla, syntyy hallittu kokonaisuus.

Kuvat: Teppo Järvinen