Hyvän omantunnon linnakkeessa voi tänä kesänä miettiä, tuleeko kostosta, nöyryyttämisestä tai seksuaalisesta vallankäytöstä huono omatunto vai ei, esimerkiksi sellaisille kuin markiisitar de Merteuil tai kreivi de Valmont. Tyypit lienevät monille tuttuja joko Stephen Frearsin tai Milos Formanin ohjaamista elokuvista. Suomenlinnan kesäteatterin Valheissa ja viettelijöissä osuvan kalseasti patsasteleva Minna Suuronen ja vivahdetajuisesti viekoitteleva Antti Virmavirta pelaavat hyvin yhteen, mutta koko ensemble on aika lailla tasaväkisen tasokasta. Tai no, Paavo Kinnunen humoristisuudessaan on ryövätä näyttämön aina sinne astuessaan. Hän hoitelee ritari Dancenyn, kreivi Gercourtin ja hautausurakoitsijan rooleja. Toinen näyttelijäsuvun nuori tulokas keskeisessä roolissa on Sonja Salminen kiroilevana höpsykkänä Cécile de Volangena. Hänet Valmontin täytyy vietellä, jos aikoo yhä saada seksipalveluja ex-rakastajattareltaan markiisittarelta. Kukin voi kuvitella, miten paljon kimurantteja kuvioita kiristykseen liittyy, kun siihen kuluu yli kaksi ja puoli tuntia.
Juha Kukkosen ohjaama esitys perustuu Choderlos de Laclos´n kirjeromaaniin Vaarallisia suhteita, joka julkaistiin 1782. Seitsemän vuotta myöhemmin puhkesi Ranskan vallankumous. Peilausta nykyaikaankin voi harrastaa, jos yhteiskunnallista asiasisältöä haluaa pohtia. Valtaapitävä väki ei vieläkään usko, että riistetty rahvas pystyy nousemaan kapinaan.
Näyttämöllä nähty keskittyy pikemmin ihmissuhdekontrasteihin, hyveelliset ja paheelliset, uhrit ja viettelijät. Valistuksen ja filosofian aikakautta eletään, mutta moraaliton meno sen kun jatkuu. Ilman juonittelua ja hysteriakohtauksia toimettomat aristokraatit olisivat kai tylsistyneet.
Korseteissa ja vannehameen vanteissa esiintyvät tanssijat Apocalyptican tahtiin olivat oiva linkki menneen ja modernin välillä, kun muu toteutus pysytteli alkuteoksessa. Kaikki puvut ja asusteet ovat mitä runsaimpia rönsyilyjä, toinen toistaan kimaltavampia. Näyttämö sen sijaan muuntuu pelkistetyin peilielementein ja taitavalla valaistuksella huvilasta niin kirkoksi kuin balettisaliksi.
Koomiset ja traagiset ainekset ovat balanssissa, koska traagisuus ei riipaise, eikä koomisuus ole farssinpaukuttelua. Kepeydellä mennään, nythän on kesä. Ja esityksiäkin jäljellä elokuun lopulle!
Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Niina Pasanen, valot Ville Mäkelä