Lumi narskuu vielä menokengän alla, mutta kotoa kannattaa lähteä vaikka parinkymmenen pakkasessa. Siihen kannustaisi varmaan Eino Salmelainenkin, jos vielä elävien kirjoissa kirjoittaisi. Teatterinjohtaja Maarit Pyökäri avasi Tampereen Työväen Teatterin kevätkauden lainaamalla Salmelaisen tekstiä teoksesta Teatterin naisia (1968). Sen mukaan teatteri on erityisesti naisten pakopaikka, jossa on turvallista istua pimeässä, seurata toisten elämää, nähdä myös itsensä. Ja paluumatkalla on luultavasti jotain uutta ajateltavaa. Vanha päänäyttämö saa muuten syksyllä takaisin nimensä teatterineuvos Eino Salmelaisen mukaan.
Teija Auvinen ja Heidi Kiviharju kapinoivat Tommi auvisen ohjauksessa
Minua kiinnostavat niin uusi kuin vanha tulossa olevista TTT:n näytelmistä. Olen muinoin tavannut valloittavan Dario Fon, joka vaikutti kuin kaikkien teatterilaisten isähahmolta. Näin myös hänen kuuluisan komediansa Ei makseta, ei makseta. Vuonna 1978 sen ohjasi TTT:ssä Vili Auvinen, nyt Tommi Auvinen. ”En lähde sitä kautta, mitä tekisin samoin tai mitä eri tavalla”, poika kommentoi. Nyt eletään tätä euroaikaa. Valuutta on päivitetty, mutta ruuan hintojennousu, irtisanomiset, työttömyys, pankkikriisit ja muut Fon aiheet pätevät sellaisenaan. Milanossa markettien kotirouvat nousivat hintakapinaan vasta ensi-illan jälkeen. Dario Fo oli joutua syytteeseen lietsonnasta.
Hannu Lindholmin milanolaismiljöö syntyi ohjaajan kanssa torikahvilla muffinipaperiin. Etupenkkejä katsomossa on siirrelty jotenkin kivasti niin, että komedia pääsee lähelle.
Snoopi Siren Jäniksen vuoden jäljillä
Myös teatterinjohtaja-ohjaaja Snoopi Siren päästää naiset valloilleen. Hän on tarttunut näytelmäsovitukseen Tuomas Kyrön teoksesta Kerjäläinen ja jänis. Siinä Laura Alajääski, Emmi Kaislakari ja Jaana Oravisto saavat melskata melko monessa roolissa. Miellän Sirenin modernien esitysten mieheksi. Johtunee edellisestä Tampereen vierailusta ”ilmastonmuutosnäytelmä” Harhaoppisen kanssa. Myös Vatanescun ja citykanin vaelluksessa ekoasiat tulevat esille, mutta Tuomas Kyrön runsaudensarveen mahtuu planeetta muiltakin osin, ja varsinkin Hyvinvointi-Eurooppa. Snoopi Siren ei kuulemma sittenkään ole näytelmien ikärasisti eikä vierasta pukudraamaa – kunhan voi sitoutua aiheeseen, ykkösasioina ympäristön lisäksi rakkaus ja lapset. ”Nyt tyylilajina on ylilyönti. Haasteena tällaisissa kärjistyksissä on henkilöiden syvyys, kun tyypit on kuin näyttämölle heitettyjä sarjakuvahahmoja”, Siren sanoo. Tsekkaillaan.
Utelias katse TT Frenckelliin
Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen trilogia jatkuu, mutta jatkuuko kasvu? Siihen tamperelaiset saavat vastauksen helmikuusta alkaen TT Frenckellissä. Aiemmat osat Päällystakki ja Euroopan taivaan alla olivat riemastuttavia kokemuksia Tampereen Teatterissa.
Kolmososan kantaesityksen näin Ryhmäteatterissa. Oli mielenkiintoista seurata uuden ja vanhan virtuoosin eli Aku Hirviniemen ja Martti Suosalon yhteistyötä. Kyllä Tom Lindholm ja muut täkäläiset näyttelijävoimat piisaavat, mutta miten saada viimeisen osan sisällöstä irti sellaista, mikä ei tuntuisi ennestään kalutulta. Menestystä toivottaen!