kuva: harri hinkka

Taas se tuli todistettua: Ei monologeja tarvitse pelätä. Kyllä yksi ihminen pystyy teatterilavan täyttämään. Tosin Teatteriravintola Kiven lava ei ole järin suuri. Siksi paikka onkin sympaattinen ja lämminhenkinen pienimuotoiselle teatteriesitykselle. Näytelmän ja elokuvan Shirley Valentine tarina sopii Kiveen mitä parhaiten. Suomalainen Shirley sai nimen Sirkku Sopanen ja esitys nimen Rakkaudesta elämään. Sitä voi kuvailla samoin sanoin kuin ravintolaa, symppis ja lämmin. Samaa sanaparia voi soveltaa niin ikään esittäjään, Aliisa Pulkkiseen. Hän tekee energisen työn niin hellan ääressä seinää sinutellen kuin kreikkalaisessa rantabaarissa Kostaksen kestittävänä. Kyseessähän on kaikesta syyllisyyttä kantava 50 vuotispäivänsä ylittänyt kotirouva, joka on uhrautunut perheelleen, omia toiveitaan tai tarpeitaan ajattelematta. Kunnes vihdoin havahtuu ottamaan oman elämänsä haltuun. Päivitystä Sirkun elämään ei ollut sittenkään tehty tarpeeksi, vaikka ohjaaja Marietta Tevajärvi niin lupaili ”menyyssä”. Hänen mielestään näytelmä oli myös liian sovinnainen ja aikaansa sidottu. Nämä elementit jäivät yhä jäljelle. Eli mitään uusia henkisiä ulottuvuuksia sisältö ei anna ammennettavaksi, mutta ilta Kivessä sopii hyvinkin ystävättärien tapaamispaikaksi. Samalla saattaa syntyä jopa uusia matkasuunnitelmia. Maljan voi nostaa rakkaudesta elämään – kuten Sirkku Sopanen tekee Kreikassa, ja arvatkaapa kenen kanssa…Ei, ei enää Kostasin, koska ei hän rakastunut Kostasiin vaan elämään.