Kauppilanmäen Teatteri-iltojen pieni porukka Valkeakoskella tekee suuria tekoja jo kolmatta kesää, tai ainakin se päihitti jo viime vuonna sikäläisen Apianniemen kesäteatterin ja tänä vuonna Viikinsaaren. Minun mielestäni ja minun nähteni siis.
Kahden näytelmän konsepti samalle illalle on oivallinen, onhan se parempi kuin venyttää yhden näytelmän tyhjäkäyntiä vielä väliajan jälkeen, jos sattuu sen sortin perinteinen olemaan.
Komediallisessa monologissa Poissaoloja lavalla huseeraa yksinhuoltajaäiti (Pia Vaittinen), mutta pääosassa on myös hänen teini-ikäinen poikansa Joona, jota ei fyysisesti tarvittu, kun hän ei kuitenkaan järin kommunikoinut, ei vastannut kun kysytään, ei auttanut kun äiti tarvitsi apuja digitekniikassa ja niin edelleen. Antti Holma on tämän ”äiti tarvii teknistä apua -osion” tehnyt nettiin niin ylivertaisesti, että se tarjoaa aikamoisen haasteen perässätekijöille. Snapchatit ja tinderit kalskahtavat myös kalutuilta, mutta laulujen sanat olivat näppäriä. Muusikkona lavalla toimii Juha Koskinen.
Toisella puoliskolla riemu vasta repesi. Ihan kiva viha koostuu sekä käsikirjoitetuista että improvisoiduista paloista. Ohjaaja-dramaturgi-näyttelijä Marko Itkonen ottaa yleisön haltuun varsin luontevasti ja reippaasti. Ja yleisö vastaa samalla mitalla tehtäviä saadessaan. Olkoon immersiivisyys muotioikkua tai sisältöä, minulle passaa, vaikka soraääniäkin yleisön osallistamisesta kuului.
Rakenne oli mainio. Johdanto Jeremia-pojan nykyhetkeen muka pitkä – ei vaan just niin kuin kuului, että voitiin esittää isän (Janne Kulosaari) ja äidin (Ulla Huoviala-Kääpä) kirjeenvaihdosta alkaen se, miten tähän on tultu, että Jeremia on valmistunut hammaslääkäriksi – yleisön toimesta eli vain kyseisenä iltana – ja rakastunut Katariinaan (Mira Flinkman). Jeremian coachina elämän tärkeissä käänteissä toimii varsin omaperäinen kirkonmies Jakobsson, jolla piisasi härskejä värssyjä viskottavaksi tilanteeseen jos toiseenkin. Lievimmästä päästä Kulosaaren hahmo loihe lausumaan, että ”Pilviin päin on piian nännit, maahan päin maatun naisen”.
Bonuksena koronakesäisen illan esityksessä näytetään pikakelauksella kaikki ne kesäteatteriesitykset, jotka ovat jääneet näkemättä! Kätevää.
Ja niin pätevää, että varaan täten lipun ensi kauteen, jonne Agatha Christie -dekkari virusteknisistä syistä siirtyi. Silloin istutaan taas tuvassa, nyt pidettiin lystiä ulkoilmassa säänhaltijan suloisessa suosiossa.
