Ohjaaja-kirjoittaja Akse Pettersson haltsaa todella kaaoksen rakentamisen, ja kolmikko Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela ovat niin täydesti samoilla aalloilla kuin olla voi. Sivuosanäyttelijäiden ikääntyvä kolmikko odottaa ahdistuneena vuoroaan, jota ei tule. Ennen lopullista kaaosta on jo monta pientä. Miten absurdiudessa voikin olla niin paljon tuttua, ihmettelee meitsikatsoja. Ja nauraa vedet silmissä! Pelkät äänensävyt näiltä taitureilta saavat hepuliin, vaikkei hullutuksista aina tajuaiskaan. Ihmetteleehän näyttelijä itsekin tanssijakollegaa: ”Nyt on ihan pakko kysyä, kuka toi kaveri oikein on? Mitä se tekee?” Päähenkilöiden lisäksi näyttämöllä nimittäin piipahtelee tanssimassa Jyrki Karttunen, maassa maaten lueskelee uuden polven muusikko Ringa Manner. ”Ei tolta voi kysyä mitään, pois nyt sieltä. Jos kysyt siltä, se puhuu 45 minuuttia jostain ihan muusta.”

Kaikki on veivaamista ja ”olemattomassa” vellomista. Miten se olikaan niin viihdyttävää! Taitaa syy löytyä ihan läheltä, omista vatkauksista, merkityksien etsimisestä sieltä, mistä ei välttis löydy.

”Miten se liittyy tähän? Ai mihin tähän? No tähän! Tämä, tässä! Mihin tähän, emmä näe siinä mitään?”

Minä näin parhautta.

Kuvat Pate Peronius