”Viides näyttämö rikastaa ja laajentaa teatterin pääohjelmistoa sekä antaa tilan toimia ja ajatella toisin. Kesäisin teatterit tilat ovat osittain kesannolla, parempi niitä on käyttää.”

Kuulostaa ilman muuta hyvältä, mitä teatterinjohtaja Otso Kautto on lausunut TTT:n taiteilijaresidenssihankkeesta. Päivänvaloon on nyt päässyt freelancereiden Hermostoromahdus, joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia, onko ajateltu toisin. 

Teos rakentuu uupuneiden kertomuksista. Jokaisen burn out -kertomus on taatusti ainutkertainen, mutta niputettuna syntyy helposti ennestään kovin tuttua?

Topi Kohosen railakkaat väliintulot mainosmiehenä ja lääkärinä freesaavat hommaa oivasti. Tyypillä on ratkaisut niin riittämättömyyden tunteisiin kuin tyhjyyden kokemiseen. Valkotakilla riittää buranaa ja panadolia, uusia reseptejä ja lähetteitä – kunnes lääkäri sanoo samat sanat kuin hiljattain edesmenneelle kirjailijalle: Mä en voi sua auttaa.

Opettajia lienee ollut haastateltavien joukossa enemmistö? Kouluaihe painottuu liikaa, sanoo vieressäni istunut luokanopettaja! Ruuhkavuosia elävästä pariskunnasta toinen on ope villeine oppilaineen, toinen esiintyvä taiteilija koe-esiintymisten paineineen.

Uupumuksesta mahdollisesti kärsivä katsoja kiittänee vertaisista näyttämöllä. Vertaistukiryhmän vetäjän kysymyksillä ryhmäläiset laskettelevat uupumuksen syitä ja tukitoimenpiteitä kuin oppikirjasta. Minullakin oli välillä olo kuin koulunpenkissä, mutta esityksellä on toki hetkensä. Cha cha cha suksien kera kelpasi myös. Tanssi hamevanteen sisällä kuin koppakuoriainen kuvasi koskettavasti ahdinkoa: Häkistä on päästävä pois. Ja päästäänkin, metsään ja nuotiolle.

Lahjakkaasti estradilla ja käsiksen kimpussa: Maiju Saarinen, Topi Kohonen, Olli Haataja, Klaara Haapanen, Wilma Seppälä. Lisätietoja TTT:n sivuilla.

Ensi-illan jälkeen kaksi näytäntöä, 11. ja 12. marraskuuta.

Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri