Taas arvelutti, tällä kertaa meno ranskalaiseen Farm Fataleen, pelkkiä variksenpelättimia lavalla…? Ettei vaan olisi jotain liian kummallista meikäläiselle? Aihekin ikävänpuoleinen, ilmastokriisi. Mutta ulkomaan tuulet teatterikentällä tekevät uteliaaksi, kun ne puhaltavat kotikaupunkiin asti, TTT:n päänäyttämölle. Ja niinhän siinä kävi, että esitys oli suorastaan lumoava. 

Vivarium Studion perustaja Philippe Quesne on vieraillut Teatterikesässä ennenkin, itse en vaan ole osunut niihin esityksiin. Hän on maailmalla tunnettu ranskalaisen avantgardismin jatkajana, jolla on yleensä sanottavaa ihmiskunnan suhteesta luontoon ja ekosysteemiin. Jo lapsena Quesne keräsi ja tutki hyönteisiä. Hänestä ei tullut hyönteistutkijaa, mutta ote näkyy myös Farm Fatalessa, missä  vain yksi kuningatarmehiläinen on jäänyt jäljelle saasteiden jäljiltä. Sitä haastatellaan tulkin avulla schwitzerdütschiksi, koska se on Sveitsissä. Kuulostaako kummalta? Ei, teoksen imussa täysin luontevaa. Ihmetellä täytyy pikemmin sitä, miten täysillä näyttelijät maskeineen OLIVAT variksenpelättimiä, tuhisivat ja ähisivät, osin yhtenäisellä sohivalla ja tököttävällä elekielellä, osin täysin omia persooniaan, omintakeisilla keinotekoisilla äänillä. 

Sinänsä puhe on minimissä Quesnen teoksissa, joissa hiljaisuutta käytetään hyvin tietoisesti. Farm Fatalessa kuuluu kyllä kaikenlaisten lintujen ja luonnon ääniä radiotaajuuksilta – koska lehmät eivät enää ammu eivätkä siat röhki. Peläteillä on oma radioasema. He tekevät ekovallankumousta: No Nature, no Future!

Aiemmassa elämässään viljelijän palveluksessa pelättien työnä oli pitää linnut loitolla, nyt niitä on ikävä. Kunkin viljelijäisäntä joutui panemaan pillit pussiin, joku suistui itsemurhaan, koska naapuriin tuli joko myrkkyviljelijä, teollisuutta tai supermarket. Sitten pelättien omaan naapurustoon muuttaa ruiskuttaja, jolla on montasataa sikaa samassa tilassa, purevat jo toisiaan. Murhaamisen sijaan päädytään pelottamaan naapuri musiikilla. Sehän sopii, nämä uskomattomat tyypit osaavat myös musisoida. 

Philippe Quesne keräsi Vivariumiin alusta alkaen 2003 näyttelijöiden lisäksi kokoon tanssijoita, muusikoita, taiteilijoita. Hän tähtäsi laboratoriomaiseen teatterintekemiseen. Jo nimi Vivarium viittaa aqvariumiin tai vastaavaan, missä tutkitaan eläimiä.

Farm Fatalen skenografialla tutkimisfiilis toteutuu: Iso valkoinen tausta on vedetty melko eteen, näyttämöllä on lähinnä heinäpaaleja. Valoja käytetään aika ajoin värittämään tilanne, joka päätyy vihreään. Kokonaisuus on täydellisen harkittu. Se on myös täydellisen onnistunut syventämään vakavan asian käsittelyä mielikuvituksellisin keinoin.

Kuvat by Tampereen Teatterikesä