Kylläpä olen vaikuttunut – sitä taustaa vasten, etten kuulu mihinkään kirkkokuntaan, ja että nuorena toimittajana pomo passitti Savonlinnan Oopperajuhlille lähinnä bongailemaan julkkiksia väliajalta.
Viimeiset kiusaukset luotaa herätysliikkeen johtajan Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) kamppailuja niin ympäröivää maailmaa kuin omia demoneja kohtaan.
Ohjaaja Mikko Kouki kertoili aiemmin Tuomiokirkossa pidetyssä seminaarissa, ettei hän entuudestaan tiennyt paljoakaan teoksesta tai körttiläisyydestä. Hän piti lähtökohtanaan nykyihmistä, jolla ei välttämättä ole syvää jumalasuhdetta, vaan joka katsoo elämäänsä yleisinhimilliseltä kantilta ja kysyy: Miten olen elänyt?
Paavo Ruotsalaisen elämässä oli ristiriitaisuutta. Hän oli aikaansaapa talonpoikien puolustaja ja aktiivinen saarnamies ympäri Suomen, mutta samalla itsekeskeinen ja paljon poissa kotoa. Vaimo sai hoitaa niin emännän kuin isännän työt.
Ooppera Viimeiset kiusaukset perustuu säveltäjä Joonas Kokkosen pikkuserkun Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään vuodelta 1959. Kyseessä ei ole pelkkä henkilökronikka. Mukana on jotain ajatonta ja universaalia ihmisen etsiessä tarkoitusta elämälleen. Säveltäjää näytelmä oli koskettanut välittömästi oman taiteilijuuden pohdinnoissa.
Paavon (basso Mika Kares) ensimmäinen vaimo Riitta on lähes yhtä suuressa osassa kuin nimihenkilö. Sopraano Silja Aalto on hivelevän sävykäs niin onnessa kuin tuskassa, niin äitinä kuin vaimona.
Toinen vaimo Anna Loviisa on puheroolissa vain alussa ja lopussa, koska dramaturgisesti tällöin ollaan oopperan nykytodellisuudessa, Paavon kuolinvuoteen ääressä, kun taas Paavon unissa ja harhanäyissä lauletaan. Anna Loviisana nähdään Laura Malmivaara, jonka kiinteistövälittäjä-queenin hepeneet ovat vaihtuneet körttihameeseen. Laura on Malmbergin pappissukua, kuunnellut kuulemma Viimeisiä kiusauksia lapsesta asti.
Laulajat Tampereen Oopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien tuotannossa ovat silkkaa luksusta, ei vain pääpari. Tenori Johan Krogius on uljasta kuunneltavaa. Hän esittää Riitan ja Paavon poikaa Juhanaa. Koska myös seppä (Petri Lindroos) on basso, niin tenorille lisättiin laulettavaa jossain matkan varrella, ehkä ns. 1. miehelle, tässä upealle Tuomas Miettolalle.
Parhaita bassoja kutsuttaneen muhkeiksi bassoiksi. Sen veroinen on myös Kares, ansaiten Paavon manttelin Talvelalta ja Ryhäseltä.
Heikki Liimolan johtamat kuorot sivelevät sielua, ja Tampere Filharmonia on täydessä terässä Ville Matvejeffin johdolla. Kun lopuksi koko porukka on estradilla ja esittää Paavon virttä 382, se vie niin mukanaan, että omaksi yllätyksekseni tekisi mieli yhtyä veisaamaan! Tiina Valkaman puvustus saa vielä havahtumaan siihen, että esitys on todella tyylikäs kokonaisuus, johon pelkistetyillä periaatteilla vaikuttavat niin valot kuin koreografiat.
Viisi esitystä on jäljellä Tampereella, heinäkuun loppupuolella sitten Olavinlinnassa!
Pe 7.3.2025 klo 19
La 8.3.2025 klo 15
Ke 12.3.2025 klo 19
Pe 14.3.2025 klo 19
La 15.3.2025 klo 15
Kuvat Mikko Karsisto