Kevät tulee aina kohisten, ja sen myötä – 27 vuoden ajan – Tanssivirtaa. Nyt festivaali alkoi ehkä vakavammin kuin koskaan teoksella Flowers also cry. Se on ukrainalaisen koreografi-tanssijan Anastasia Krasnoshschokan ja kansainvälisen ryhmän tulkinta arjesta sodan keskellä. Lipputulot menevät suoraan Ukrainaan. Kokemukseen tulee vääjäämätöntä dramatiikkaa jo ennakkotietojen perusteella.

Keskiössä eivät ole etulinjan miehet, vaan kotirintaman urhoolliset naiset. Yksilöllisiä kertomuksia on kerätty juuri tätä teosta varten, ja toteutettu kohtauksissa, kuten hälytykset, pako, pelko ja painajaiset, lapsen kuolema, palanut iho…mutta naiset tukevat toinen toisiaan, he luovat toivoa toisilleen. Toivon luoma kauneus kauheuteen toteutuu myös Hällä-näyttämöllä.

Tässä teoksessa myös edestakasmarssi virtaa. Intensiteetti on koko ajan vahvaa. Seestyneet hetket luovat kuin meditatiivista tilaa katsomoon. Musiikki vaihtelee teknosta melodiseen ja klassiseen, äänimaisema huminasta sireeneihin.

Puitteita luovat isot laatikot, joissa on reikiä kuin ikkunoita. Uskomattoman simppelisti loihdittu kerrostalojen kaupunkimaisema, tuhoutuneet talot, ja siirtelemällä jälleenrakennustakin.

Kansainvälisen ryhmän tuntemistaan tanssijoista koonnut Krasnoshschoka uskoo, että tanssilla voi luoda enemmän tunnetta kuin sanoilla. Hän kertoo aloittaneensa ryhmän kanssa pimeässä, musiikki päälle, ja sitten liikkeelle. ”Can we rock together, can we fall together”…Pimeässä patjoilla maaten alkaa esityskin – pommisuojassako? – ja aivan kuin tulenlieskat humisisivat ympärillä. Produktiossa vedotaan vahvasti myös lasten puolesta. Lasten on saatava leikkiä. Heille on tehtävä rauha.

Intensiiviset tanssijat: Anastasia Krsnoshchoka, Anette Toivianen, Natalie Cox, Maria Solei Järvet, Kim Strobel. 

Monipuolinen äänisuunnittelu: Karl Chueiri Heding.

Esityskuva: Eva T. Ankier