Kuten haluatte on tunnettu Shakespearen näytelmä, mutta minulle tekijältään tuntemattomin. Nimi jäi minulle Ryhmäteatterin kesäesityksen jälkeenkin vähän arvoitukseksi. Helle ja Taiteiden yön tapahtumat lienevät nekin päätä pyörryttäneet, oli keskittymisvaikeuksia, tai vaikea jaksaa Shakespearen poljentoa kolmatta tuntia, niin lahjakasta kuin kielenkäyttönsä onkin. Istuksin vaan kuin Ardenin metsän siimeksessä katsellen, mitä tyypit aikojen takaa häärivät, täysillä sisäistettyjä nimittäin olivat: Rosalinda, Orlando, Oliver, Celia, Touchstone, Adam…

Kaikkien karrikointi ei mennyt ihan nappiin, eli pelkkä puheen muuttaminen ässävikaiseksi tai muulla tavoin mokeltamiseksi ei keneltä tahansa vielä välttämättä suju, mutta ei järin haitannutkaan. Miiko Toiviainen moniulotteisella lavakarismallaan paikkaa puutteita. Hänen esittämänsä Rosalinda pakenee metsään mieheksi pukeutuneena, muiden karkotettujen joukkoon, jouduttuaan herttuasetänsä epäsuosioon. 

Sukupuolinen identiteetti puhuttaa nykyään joka käänteessä, ja sukupuolella leikittelyä harrasti jo Shakespeare 400 vuotta sitten. Kuten haluatte on hänen valoisimpia tai vähiten verta vuodattavia näytelmiään. Rakkauskuumeeseen etsitään parannuskeinoja, mutta arvatenkin happy end odottaa.

Santtu Karvosella on lukemattomia narrin bravuureja, kunhan ei jäisi loppuiäkseen narrin rooliin. Joel Hirvonen sai myös äänihuuliaan vaikuttavasti venytellä. Yleisö pysytteli melko hiljaisena, enimmät älähdykset syntyivät naiskäsityksistä. ”Olen nainen: kun ajattelen, minun täytyy puhua”, ja kun Rosalinda miehen valepuvussa kuvailee naista: höppänä, pinnallinen, hymyilevä, aina valmis mutta ei kuitenkaan…

Klassikon modernisointia en kannata itsetarkoituksellisesti, mutta tällä kertaa olisin kaivannut jotain muuta uudistamista kuin pari muovista terassituolia ja sohva – mutta mitä, se ei onneksi ole vastuualueellani. Hyvän Omantunnon Linnake kelpaa sellaisenaan, ja sieltä löytyi ulokkeita käyttöön myös katon rajasta. Ohjaus on Jussi Nikkilän, josta meikäläisittäin on kai tullut Shakespeare-guru. Hän hurahti jo teini-iässä Romeoon ja Juliaan, opiskeli sittemmin Williamia Lontoossa, ohjasi Richard III:n Kansallisteatteriin ym.

Kyllä Suomenlinnassa kannattaa vähintään kerran kesässä käydä. Näin tekee mieli sanoa varsinkin, kun tämänkertainen retkeily osui kaikkien aikojen kuumimpaan yöhön Helsingissä. Näytelmän näkee elokuun loppuun asti.

Kuvat Mitro Härkönen