Komediateatteri luottaa menneen ajan kohelluskonseptiin vuodesta toiseen, kun minä odotan joka vuosi jotain freesimpää otetta, vaikka komedia olisi vanhakin. Panu Raipian ohjaama Yksi mies, kaksi pomoa perustuu Kahden herran palvelijaan 1700-luvulta, mutta kun kerran sovitettiin, miksei sovitettu vähän enemmän, miksi tehtiin Brightoniin, ja englantilaisten nimien sekamelskaan. Entä jos Cricketter´s Arms olisi ollut nimeltään Sisko ja sen veli, kun sen vihreät puitteetkin näyttävät samalta kuin vastapäisessä ravintolassa, jolla on kiinteä yhteys teatteritaloon.
”Nyt on 60-luku”, julistaa Jaana Saarisen Dolly. Esityksen maneerit ovat vieläkin varhaisemmalta vuosikymmeneltä.
Notkean Mika Nuojuan varaan kahden pomon palvelijana on laskettu niin paljon, että välillä hän toimii kuin seremoniamestarina, ja hauskasti hän sen tekeekin, kun haalii yleisöä mukaan. Olkoon immersiivisyys on yhä päivän sana, jota toteutettiin.
Kahden herran palveluksessa pomot ja pöperöt menevät tietysti koko ajan sekaisin. Kanapalleroista vääntyy vitsiä kuten ”ai kanallakin pallerot, luulin että vain kukolla”, lampaansatulasta puolestaan ”ai lampaallakin on satula”…huoh. Näyttelijöiden aikaansaama live musiikki tempaa kyllä mukaansa pitkin matkaa.
Kaiken kaikkiaan valheiden keksimisellä ja niistä selviytymisellä pelataan. Henkilögalleriassa kuuluu olla outouksia, kuten joku runoilijahörhö, joku puolikuuro. Ja huonokuuloisuudesta saa sen sortin sanaleikkiä, että napinasta tulee apina tai kapina tai vastaavaa. Yksi henkilöistä esittää kuollutta veljeään, toinen olemassa olematonta henkilöä, jonka syyksi sotkut pannaan. Eli kimuranttia on, menkää itse setvimään.
Loppuvaiheessa kuuluu julistus – kovin tuttu loppurepliikki lukuisista eri kesänäytelmistä: ”Kuulkaa kaikki, me mennään naimisiin”. Epäonniset parit ovat taas löytäneet toisensa.
Kuvat Harri Hinkka
Näyttämöllä Ilmari Saarelainen, Idalilja Raipia, Kake Aunesneva, Jaakko Wuolijoki, Jaana Saarinen, Aku Sajakorpi, Mika Nuojua, Marika Heiskanen, Jere Riihinen. Ohjaus Panu Raipia, dramatisointi Richard Bean.