KOM tuli kylään TT Frenckelliin, ihan mahtavaa! Heini Junkkaala on sorvannut ja litteroinut näytelmän Marja Packalenin ja Pirkko Saision elämäntarinoista. Pelinavaus on takuuvarma, kun nämä naiset paljastavat elämänsä noloimman jutun, eikä se ole mikä tahansa pikkupunastelu. Silti kerkesin jossain vaiheessa ajatella, että mikä tässä tuntuu teennäiseltä…ei voi olla mahdollista, rempseitä akkojahan nuo ovat.. Mutta helpotuksen huoh, pääsin mukaan, iloitsemaan ja suremaan.

Naiset ovat seitsenkymppisiä. Omia vanhempia on saateltu hautaan ja omiakin arkunkahvoja mietitty. Sitä ennen tässä on käyty läpi nuoruudenrakkauksia, taistolaisuutta, ruuhkavuosia lasten kanssa – ja lastenlasten jälkeensä jättämiä tuntoja yksinäisyydestä.

Muistoja ja nykyisyyttä. Vaatetankojen lavastus huomioon ottaen henkilöt on nimetty loogisesti Kravatiksi, Kaulukseksi, Huiviksi, Naruksi tai Silkiksi – eikä sillä ole niin väliä, tietääkö kohteen oikean nimen. Takkeja ja mekkoja sitten kuljetellaan ja viikkaillaan pitkin aikaa.

Eläkepäivinään Marja Packalen opiskeli suntioksi, vaikkei kuulu kirkkoon. Upean omaperäistä? – mutta ”sehän on vähän samaa kuin yleisjantunsena Kom-teatterissa.”

Menneisyyden luotaamisen liittyy usein jotain tilitystä syyllisyydestä tai katumisenaiheista. Valehtelijan peruukissa ne eivät jää abstrakteiksi hörhösanoiksi, vaan tuovat lavalle konkreettisia tarinoita.

Tuntikausia kestäneiden juttujen litteroinnista syntyikin kiehtovaa eikä konstailevaa tulosta.

Kiertue jatkuu parhaillaan, palaa Tampereelle vielä toukokuun lopulla, ja siinä välissä esitykset Kom-teatterissa pitkin kevättä, ks.https://www.kom-teatteri.fi/valehtelijanperuukki.html

Kuva Noora Geagea