Ei ollutkaan suo, kuokka ja Jussi, vaan vesi, vene ja Juha. Hirmu hieno alkukuva. Ei olla Saarijärvellä, vaan itärajalla. Fyysisesti sijaitsen TT Frenckell -näyttämöllä.

Juhani Ahon Juhasta on monenlaisia teoksia, jopa Aki Kaurismäeltä mykkänä. Sanat ovat minimissä nytkin, kun asialla on Tanssiteatteri Minimi. Klassikoista innostunut ohjaaja Mikko Roiha osaa päivittää ja säilyttää tyylikkäästi. Näin hänen Raja-Suomi -trilogiastaan ensimmäisenä viimeisen osan Pakolaiset, jossa hänellä oli sormensa pelissä myös lavastuksessa ja dramatisoinnissa, niin myös tässä kakkososassa.

Lavastus yksinkertaisuudessaan on vaikuttava. Osin itärajana toimivat taustalevyt kaatuvat tarvittaessa tai niille projisoituu eläviä kuvia. Veneestä sai saunan laudeliinoja levittelemällä.

Juha on triangelidraama ja tragedia, jossa taistelevat hyväuskoinen Juha, naistenmies Shemeikka ja intohimon pyörteissä raskaaksi joutunut Marja. Marjalla on venäläistä sukujuurta, joten hän saa ivaa osakseen rajan molemmin puolin.

Kolmiodraamat ovat tuttuja lavalla, mutta tämä esillepano on poikkeuksellinen. Jopa millennium-kommentaattorini kehui, että teatterikokemus parhaasta päästä, että ”tanssista huolimatta kunnolla teatterimaista eikä pelkästään elokuvamaista teatteria”.

Tältä erää Juhan esitykset jäivät tauolle, mutta joskus vuoden päästä voi taas kuulostella, missä mennään, veneen laidat ryskyen.