Kuva: Harri hinkka
Kylmän murhan alkuasetelma palautti mieleen edellisen dekkarin Tampereen Teatterin näyttämöllä. Murhaloukussakin kynäilijät punovat juoniaan. Tosin Kylmässä murhassa Paul ja Harold tekevät tv-sarjaa. Jukka Leistin ja Esa Latva-Äijön sanailu on sukkelaa ja ”rytmikästä”. Elina Rintalan mukaan tuoma Emman naisenergia hoituu hienosti ja helposti. Näytelmässä joskaan ei näyttämöllä on toinenkin nainen Valerie, mutta neljäs varsinainen (epä)hahmo esityksessä on Matti Hakulisen Egan, muka poliisikomisario. Tämän pienen ihmiskokoelman voimin kimurantit käänteet kohoavat potenssiin kymmenen. Eli pikkasen liikaa minulle.
Arkielämässä myös tekniikka on usein minulle liikaa, mutta tällä kertaa sain nauttia; kerrankin se oli huumoria eikä horroria – paitsi juonen kannalta. Viskisieppo Paul pilkkaa työtoverinsa luksushuoneistoa teknologiseksi painajaiseksi, kun vastamuuttanut isäntäväki ylpeänä esittelee tai yrittää esitellä, mitä kaikkea yleiskaukosäätimellä voi tehdä…Ollaan korkealla jossain Englannin kanaalin kallioilla.
Ohjaaja Mikko Viherjuuri, lavastaja Marjatta Kuivasto ja tekninen väki ovat saaneet ihmeitä aikaan pienellä Frenckellin näyttämöllä! Panssarilasitettua parveketta ja mielenkiintoisia efektejä ihmetellen ensimmäinen puoliaika sujuikin. Pistoolien varmistimet alkoivat kilahdella vasta loppua kohden. Siinä kaikki, mitä voin paljastaa, eiks niin.
P.S. Brittiläinen käsikirjoittaja Edward Taylor tervehtii tamperelaista esitystä lämmöllä, koska hänellä on ollut yli kolmenkymmenen vuoden suhde suomalaisen radioyleisön kanssa. Kyseessä on Knallin ja sateenvarjon tekijä.