kuva Heikki järvinen

Tähän mennessä olen nähnyt aika monta ja vaikuttavaa sisällissotaan liittyvää esitystä ja tapahtumaa. TT:n 1918 Teatteri Taistelussa oli sellainen katarsis, että saattaa jäädä viimeiseksi huipennukseksi.

Tampereen Teatteri on yksi vanhimpia taidelaitoksiamme. Uusi talo oli valmistunut vain muutamaa vuotta aiemmin koko kaupungin komistukseksi, kun se punaisten päämajana joutui sotatantereeksi. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Anna-Elina Lyytikäinen teki alusta alkaen ansiokasta yhteistyötä historioitsija Tuomas Hopun kanssa. Se tuntuu lopputuloksessa.

Väkeä tarvitaan paljon, yhtä pääosaa ei ole, mutta hyviä tyyppejä piisaa pitkin matkaa. Ensimmäisen mainion entrén tekee nykyinen teatterinjohtaja Reino Bragge silloisena johtaja Jalmari Lahdensuona. Ne jotka bongaan melkein aina, ovat Risto Korhonen ja Jukka Leisti. Korhonen luikertelee Aatu Ahona elintarvikejaoston päälliköksi, teurastaja joka pelkää verta, Leisti loistaa karmeutta  esikuntapäällikkö Hyrskymurtona.  Hauskaa historian tuulahdusta ehditään nähdä meneillään olevan näytelmän katkelmassa, ennen kuin leikki on kaukana.

Tuskin koskaan teatteritaloa on otettu näin laidasta laitaan käyttöön. Marjatta Kuivaston lavastussuunittelu on joka suuntaan lahjakasta, Joonas Tikkasen videosuunnittelu ainutlaatuista. Traagiset tapahtumat Keskustorin liepeessä ja Hämeensillalla tuodaan videoin näyttämölle. Katsoja on keskellä sotaa, vaikkei olisikaan niiden 20 joukossa, jotka seuraavat näyttelijöiden matkassa talon sisätiloissa. Käytäviltä striimataan. Kaikki toimii. Sotajoukkojen jatkeeksi on värvätty ilmaisutaidon lukiolaisia, mikä on varsin osuva ratkaisu.

Näyttelijäkaarti on vahvaa, mutta historian punakaarti jäi valkoisen vallan alle. Pelkästään Tampereen taistelussa kaatui ainakin 10 000 ihmistä, punaisia puolet enemmän kuin valkoisia.

kuva harri hinkka