kuva kristian wanvik

”Terve tänne tultuanne” laulaa Sorin Sirkuksen nuori väki täysin sydämin tämänvuotisessa joulushow´ssaan Kinahmissa, kalevalaisella poljennolla, olkipatjakankaisissa hameissaan. Lämmin tunnelma on heti viritetty.

Kokko komea lintu leyhyttelee siipiään korkealla, liiteleikse, laateleikse. Maassa lepää hauen leukaluu. Lavastus on isoa, kuten lahjakkuuskin. Myös puvustaja Kitte Klemettilän mielikuvitus on saanut lentää.

Musiikki on vahvaa – ja miten hyvin Kalevalan runomitta taipuukaan räppiin – tai sen tapainen, olipa nelipolvista trokeeta tai ei.

Sirkuslaji seuraa toistaan oivallisin siirtymin ja uusin hahmoin. Metsässä vilisee elämiä ja maahisia. Kivaa kontrastia luovat rukin pyörittäjä ja kerman kirnuaja maassa, kun katon rajassa temppuilee trapetsitaiteilija. Sitten pellavapäiset suomipojat pellavapaidoissaan karauttavat yksipyöräisillä lavalle. Suomalaisen mytologian ytimessä pysytellään uutta ja vanhaa yhdistellen.

Ilmapiiri on ainutlaatuinen, myös väliajalla. Ekaluokkalainen tyttö haikailee valkopukuista nuorallatanssijaa. ”Sillä oli niin ihana valkoinen puku. Se oli paras.”

Toisella puoliajalla päästään tummemmalle Tuonelan joelle, nähdään loput välineet: vanteet, tikapuut, tulisoihdut, nuorat ja liinat.

Taina Kopra on se uskollinen ohjaaja-tirehtööri, joka on taas loihtinut koreografian nautiskeltavaksi. Housebandissa kunnostautuvat Juho Fabrin, Joona Kukkola ja Petteri Hyvärinen esittämään Joona Kukkolan säveltämää hienoa musiikkia.

PS Kinahmi on kalevalaisessa runoudessa monilla nimillä esiintyvä jättimäinen meren pyörre.