kuva ttt/kari sunnari
+ Miia Selinin napakymppi. Francis on se räiskyvämpi osapuoli kahden naisen komediassa Pikavoitto, joten Selinille lankeaa luonnostaan ”johtavan komediennen” rooli. Jokainen suunmutristus tai silmänsiristys menee niin sanotusti jetsulleen, samoin röökin vetäminen ilman röökiä. Heidi Kiviharjun Loretta on arkailevampi alistuja.
Kun Kiviä taskussa -kirjoittajan Marie Jonesin Pikavoittoa esitettiin Studio Pasilassa vuosi sitten, luin kriitikon valitusta, miten näyttelijä kaakattaa ja miksi tämä on ylipäätään tehty näyttämölle. TTT:n Kellariteatterissa moinen ei vilahda mielessäkään. Tai siis oma asenne täytyy olla sallivasti kohdallaan. Silloin on rentouttavaa istua reilusti perinteisen tyylin komediassa, jossa osaset toimivat ammattitaitoisesti yhteen. Rentouttavaa, vaikka kuoleman ympärillä heiteltiin vitsiä kuin multaa lapiolla. Kodinhoitajien potilas nimittäin kuolee. Siitä seuraa yllättäviä kiusauksia, ilon ja epätoivon hetkiä. Dueton mielikuvissa lentelivät jo vainajan tuhkatkin. Se sai minut välillä vilkuilemaan ei-niin-kauan-sitten-leskeytynyttä vierustoveriani, joka taannoin sirotteli miehensä tuhkauurnan tunturiin. Ei hätää, avekki nauroi antaumuksella lähes kaiken aikaa. Vain lähes, koska framille tuodaan myös vanhusten yksinäisyys, naisten työt ja luokkaerot. Oman moraalin tai moraalikysymysten miettiminen on terveellistä ja herkullista (eli mahtuvat samaan keitokseen). Tavis tuskin joutuu tämän näytelmän äärimmäissfääreihin koskaan, mutta kodinhoitajien väännöt, seuraamuksien spekuloinnit ja mielikuvituksen logiikka pitävät otteessa. Omien tekojen puolustaminen menee vaikka näin: Mehän pestään kusta ja paskaa vitosella tunti, Davekin olisi halunnut että…
No, minä olisin halunnut, että te olisitte olleet mukana. Paitsi ette olisi mahtuneet. Katsomo oli täynnä.
Ohjaus: Tuomas Parkkinen. Käännös: Aleksi Milonoff.