Tuomas Kyrön viimevuotinen teos on Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. TTT:n teatterikappale on Mielensäpahoittaja ja poika. Onkin ilmiselvää, että poikaa on helpompi esittää kuin kastiketta – jopa Aimo Räsäsen kaltaiselle virtuoosille. (Itselleni tulee vääjäämättä mieleen takauma tarinateatterista, kun minun piti esittää muinaista Jaana-lehteä! Aikamoinen haaste, ja maailman ihme, että selvisin kehuin ja kiitoksin.)
No, tosiasiassa Mielensäpahoittajassa ja pojassa on yhdistelty kolmea Kyrön kirjaa + kolumneja. Esimmäinen Mielensäpahoittaja-kirja oli joululahjahitti vuodelta 2010. Kirjailijan kertoman mukaan hän tutustui jo parikymmentä vuotta sitten pappaan, joka viljeli usein sanontaa ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…”
Näiden sanojen myötä saamme monta kertaa nauraa kaikelle, minkä tunnistamme. ”On terapeuttista, kun joku laukoo arkipäivän totuuksia”, sanoo ohjaaja Marika Vapaavuori. Hän vertaa tekstiä myös lämpimiin tunnelmiin, joista tulee luottavainen olo kuin karjalanpaistista. Vertaus on osuva, koska käsiohjelma on pienimuotoinen keittokirja. Naurujen lomassa moni tahollaan miettii ehkä ikääntyviä vanhempiaan tai läheisiään, näiden yksinäisyyttä tai pärjäämistä.
Tämä juttu menee nyt pitkälti lainauksiksi, nimittäin dramaturgi Seija Holma kertoi minulle näyttämöteoksen alkutaipaleesta näin:
”Viime kesää joku väitti sateiseksi. Voi olla, ei tarkkaa muistikuvaa. Asuin varsin tiukasti meidän mökillä Pälkäneellä, itse itseni saunan pukkariin teljenneenä. Tuomas Kyrön kirjat ja Hesareista saksimani kolumnit, läppäri, kahvi termarissa, harmaa järvimaisema, lokkien ja kuikkien satunnaista mekkalointia. Kaikki tämä mukavasti ympärillä ja ulottuvilla, ei kun kimppuun! Aivan siis erinomaista kesänviettoa? Ja kissat: taas huljahti liikaa aikaa ihmettelyyn, suunnitteluun, teoriaan. Joka kerta sanon itselleni että eikun heti vauhtiin ja juttu kulkemaan, heti rakentamaan 1. versiota. Sitten muutama onkipäivä jollei kaatamalla sada, sitten uusi isku, hyvän hyödyntäminen, huonon hylkääminen. – Ihan toista ja tuskaisampaa polkua jouduin taas kerran kompuroimaan, mutta katsos vaan, syntyi se näinkin, jonkinmoinen.”
– SUURENMOINEN, lisään minä.
Kuva: Petri Kovalainen, TTT
Moi Heljä! Kiitos tästä blogista. Mulla on koko Kyrön tuotanto kirjailijan nimmarein, mutten ole vielä nähnyt hänen töitään lavalla. Ilmeisesti Mielensäpahoittajan lisäksi Kerjäläinen ja jänis on päässyt lavalle KOM-teatterissa. Odotan innolla.
Nyt kävi niin, että hukkasin sinun yhteystietolappusi ja haluaisin laittaa sinulle mailia. Voitko laittaa ne uudestaan: anu.hirsiaho@gmail.com?