kuva kari sunnari

Makaronia sai maksamatta Tampereen Työväen Teatterin katsomossa, kun Dario Fon kuuluisa farssi Ei makseta! Ei makseta! oli aluillaan, nyt nimellä Näillä palkoilla EI MAKSETA. Mellakkapoliisi oli jo ladellut megafoniinsa uhkailuja ja ohjesääntöjä yleisölle niin kännyköistä kuin kuvaamisesta juutuubiin. Nauramiseen saimme luvan, ja sen me teimme vedet silmissä seuraavan parituntisen ajan. Samalla saimme monipuolisen paketin yhteiskuntakritiikkiä. Fon hampaissa ovat korruptoituneet virkamiehet ja vallanpitäjät paaviin asti. Niin työttömien kuin työläisten asialla ollaan, mutta välillä rosvot ja poliisit menevät hurtisti sekaisin. Noin 88-vuotias Fo on itse päivittänyt teoksensa euroaikaan. Ilmankin olisi tullut ymmärretyksi, että klassikko pätee ajankohtaisuudellaan paremmin kuin koskaan. Ohjaaja Tommi Auvinen jatkaa upeasti isänsä Vili Auvisen perintöä ”Fo-eksperttinä”. Niin absurdiksi kuin kaaoksen kiemurat menevätkin, homma pysyy ikään kuin hallittuna kaaoksena. Näyttelijäjoukko on tasaisen tasokas karabinieerejä myöten. Siinä mielessä sivuosia ei ole, vaikka repliikkejä olisikin vähemmän kuin Teija Auvisen Antonialla. Teija tykittää kuin vain tuohtunut nainen voi – tai punoo valheiden verkkoa loputtomasti niin kuin ovela nainen kykenee. Ruuan hinta on kohonnut kohtuuttomaksi. Supermarketista omilla hinnoilla otetut ostokset ovat välillä sängyn alla, välillä ystävättären mahassa.

Lavastaja Hannu Lindholmin idea tuoda olohuone lähemmäs katsomoa siirtämällä etupenkkejä eri asentoon on toimiva. Näyttämöä taustoittavat milanolaistalojen fasadit. Kokonaisuus on niin taitava, että antautumiseni naurulle meinaa suistaa minut hysteriaan. Mitä arvostelua tästä kannattaisi vääntää? Ei rautalangasta eikä ratakiskoista – olikohan Giovannin repliikissä? No, lopussa Giovanni – hieno Pentti Helin – taltuttaa sirkuksen seesteisyyteen: ”Eikö meidän olis vain saatava mikä meille kuuluu, että voitais elää tyytyväisinä, että voitais nauraa ja tehdä työtä sydämen kyllyydestä.”

PS. Dario Fo on vieraillut Suomessa useaan kertaan, yleensä vaimonsa Franca Ramen kanssa (joka kuoli viime vuonna). Ei makseta -ensi-iltayleisön joukossa kuulin heidän muinoin vetäneen täyteen juuri valmistuneen Hervannan Vapaa-aikakeskuksen. Sitä en päässyt todistamaan, mutta muistelen lämmöllä voimallisen pariskunnan tapaamista Tampereen Teatterikesässä 1980-luvulla.