Ohessa Dostojevskin Idiootin näytösselostus käsiohjelmasta – joka ei omiin käsiini etukäteen osunut. Omakohtainen taustoitukseni eli Dostojevskin tiiliskiviromaanien ahmiminen ulottuu kauas neitovuosiin, jonne muisti ei tahtonut ulottua. Eli ihmissuhteiden logiikka voi häkellyttää yhteen tuntiin tiivistettynä – tai jokin muu seikka voi edellyttää yllä olevaa katsausta.

TT+TTT ovat järjestäneet kunnioitettavan yhteishankkeen Liikkuva Näyttämö. Dostojevskin Idiootti on kiertänyt palvelutaloja ja laitoksia koko syksyn. Se lähti Kellariteatterista ja palasi sinne visiitille joulukuun alussa. Mahtavaa, että ammattilaiset ovat asialla. Pikkusermi ja muu kiertuerekvisiitta riittivät teatterin lavallakin oikein hyvin, kun yleisölle tehtiin selväksi, mistä on kysymys, ja ennen kaikkea, kun esiintyjien karisma kantoi.

Näyttelijätrio Antti Tiensuu, Riikka Papunen ja Jari Leppänen on niin pätevä ja sympaattinen, että lämminhenkisyys Idiootin illassa sulki syliinsä suosiollisesti.

Niin Leppänen kuin Papunen hyppivät asusta toiseen sujuvasti, mutta Myskin pysyi yksissä housuissa. Sinänsä kilpakosijoilla Rogozinilla ja Ganjalla oli housuissa pysyttelemistä Nastassjan ja Agalajan kyydissä.

Jari Leppänen laitteli alusta asti ihania slaavilaisia fiiliksiä haitarillaan. Antti Tiensuun ruhtinas Myskin havainnollisti – joskin samalla haikeaksi tehden – sen, miten vilpittömyys ja hyväsydämisyys ajavat ihmisen alakynteen tai naurunalaiseksi maailman markkinoilla. Mihin se pikkupilttien synnynnäinen elämänilo rapisee matkan varrella niin, että ihminen kyynistyy? Kaikille ei käy niin, ja tämä esitys olkoon oodi niille, joiden silmät ryppyjenkin keskeltä eloisina säihkyvät.

Kuvat Kari Sunnari