TT Frenckellin näyttämölle on auennut tie Reko Lundánin näytelmään Aina joku eksyy vuodelta 1998. Se on syvällisesti ajateltu, taitavasti kirjoitettu ja huumorilla höystetty teos, jota ovat esittäneet teatterit ympäri Suomen. Näytelmä kattaa vuosikymmeniä 1950-luvulta alkaen. Se painottuu 1970-lukuun siinä määrin, että kaksosten nahistellessa tulee vääjäämättä mieleen myös Skavabölen pojat, nostalgiaa niin iloineen kuin erityisesti suruineen.
Esitys alkaa kuitenkin hetkestä tänä vuonna 2025, Taysin sairaalasängyssä, jossa makaa Mari Turunen, videolla siis, ja roolina se on Hanna Rinne, joka on saanut 60-vuotiaana aivoinfarktin. Aivonsa ovat olleet koetuksella myös alkoholismin takia. Muisti on hapertunut. Paikalla ovat keski-ikää lähestyvät lapset, Aki ja Liisa (Kai Vaine ja Annuska Hannula), joiden luonteet ja näkemykset eriävät kovin suhteessa äitiin ja hoitoon. Lienee jokunen katsomossakin tullut pohtineeksi, kuka heillä kantaa vastuuta enemmän, kuka vähemmän ikääntyvien vanhempien kanssa.
Syyllisyysteema nousee pintaan monelta kantilta. Liisa kokee, että heidät hyljättiin lapsena. Äiti ei ollut kertomassa kuukautisista, luokkatoverit irvailivat miehen valitsemista vaatteista, pitäisikö hänen muka uhrautua nyt? Entä haurastunut potilas itse, miten hän todellisuudessa kokee, kun sumeat ja kirkkaat hetket vuorottelevat? Helppo arvailla, kumpi hetkistä on kyseessä, kun hän lausahtaa: ”Se mua vaan ihmetyttää, että teitä ei oo haitannut mun viinanjuonti”…
Ennen kuin niin pitkällä ollaan, on aikatasoja heitelty ja takaumia tullut kaikenlaisista elämänpaaluista.
Nuori Hanna (Ilona Karppelin) rakastuu Ripaan (Vili Saarela) – josta isä varoitti – menee naimisiin ja eroaa, eli muuttaa liikkuvan ja liikunnallisen uran perään, jättää lapset Ripan hoidettaviksi.
Välillä käydään silti hiihtämässä ja suunnistamassa. Se oli sitä aikaa, kun ei padelista eikä barresta paljon tiedetty. Lisäksi suunnistamisesta saa sen perusmetaforan, että elämässäkin joku aina eksyy. Silti, urheilukisojen härdelli on herkullista välipalaa. Lopulta Liisa sättimään Akia, että käskitkö sä sen hiihtää hiljaa, hiljaa voi hiihtää pihassakin, on siinä isä!
Myös Matti Hakulinen saa vanhan koulukunnan opettajana keventää tunnelmaa, vaikka aineenaiheet ovat surkeita; Elinikäinen häpeäni, Yleisimmät kotitapaturmat…
Reko Lundánin tatsi on tarkka perhesuhteissa. Miten paljon jäikään tekemättä vain 37-vuotiaana aivokasvaimeen menehtyneeltä kirjailijalta. Näyttelijät ovat sisäistäneet oivallukset. Mari Turunen näyttää taas vankasti muuntautumiskykynsä. Hyvin pärjää myös nuori ”nätypari” Ilona ja Vili. Karppelinin kivan säärenviskauksenkin panen merkille:). Hakulinen hoitaa monta roolia samoin kuin Katriina Lilienkampf. Hän on muun muassa Ripan eronneiden kerhosta löytämä uusi hätkähdyttävä puoliso, joka esittäytyy lapsille Guggenheimin ja Venetsian biennaalin nojalla.
Aina joku eksyy on näyttelijä Jaakko Kiljusen varsin oiva lopputyö TeaKin ohjaajalinjalta. Jotakin sellaista hajontaa siinä oli, että tunnen oireita tämän blogin kirjoittamisessakin – mutta selkeänä lopputulemana suosittelen kyseistä teosta. Sillä on ansionsa myös lavastuksen (Lasse Männikkö) ja valojen (Ville Tolvanen) saralla.
Kuvat Heikki Järvinen