Katsomon jakaminen näyttämön molemmille puolille sopii yön kulkijoille, jotka majailevat enemmän tai vähemmän Tommyn sedän omistamassa poikamiesboksissa. Eli ei mitään turhaa kikkailua Mikko Viherjuuren ohjauksessa Frenckellissä. Jukka Leisti Tommyna aloittaa touhuamalla kämpillään varsin kotoisasti, odotuksia luoden. Usein siellä vierailee tai yöpyy vähän hidas mutta niin lempeä Doc. Esa Latva-Äijö esittää roolin niin riipaisevasti, että itseä kylmii heti, jos Docille huudetaan. Tämä parivaljakko on keskiössä, vaikka kauhun hetkiä aiheuttaa satunnainen tulokas Aimee suhteineen. Ensimmäinen näytös loppuu humaukseen, jonka vuoksi väliaika menee kihelmöidessä. Jälkimmäinen puolisko ei täysin vastaa huutoon. Siitä huolimatta pääpari pelaa niin loistavasti säkenöiden yhteen, että käsissä on hehkeä teatteri-ilta. Myös teksti on niin herkullista, että turhaan eivät New Yorkin kriitikot julistaneet Conor McPhersonin juttua Vuoden näytelmäksi! Itse nimeämäni Vuoden käännös on Aino Piirolan.

kuva harri hinkka