Alkupaloja Tampereen Teatterikesään voisivat olla kesäteatterit Amurin museokorttelissa ja/tai Haiharan taidekeskuksessa. Tukkateatteri on virittänyt Maria Jotunin komedian Savu-uhri sille otolliseen sijaintiin entisessä työläiskorttelissa. Pihapiirissä on jo muinoin eletty monenkirjavaa arkea, monensorttisia ihmiskohtaloita ja rakkaustarinoita. 

Maria Jotunin teksti ja kieli on pätevää, eikä hän tee komediaakaan ilman yhteiskunnallista kulmaa. Se tuppaa jäämään häviölle vahvasti karrikoitujen henkilöhahmojen pyörteessä. Tai kyllähän avioliiton merkitys naisen kannalta sata vuotta sitten selväksi tulee. Kaupankäyntiä se oli miehenkin puolelta.

Parit vaihtuvat ja viuhtovat kiivasta tahtia. Vehviläisen perhe naapureineen on tässä keskiössä ja Vehviläisten nuorin poika Kalle velmuilee kuin seitsemän veljeksen Pikku-Eero. Vehviläisten vanhempi Aappo-poika tuo morsion kaupungista, mistä tulee ”siirappi, sivistys ja sikaritupakka”. Kovin kopea morsian paljastuu vähemmän sivistyneeksi kuin maalaiset. Silti Aappon äiti suree, kun poika on jo seuraavana aamuna simsalabim vaihtanut kaupunkilaismorsiamen palvelijattareen. Isä sentään hyväksyy: Nainen kuin nainen, kunhan on jonkinlainen! 

Lopuksi naapuruston riitapukaritkin kihlautuvat ja vietetään juhannusjuhlaa! Koska aina pitää iloita: Elämä, lyhyt, lystikäs, savu-uhri vaan.

Teatteri Lysti Haiharassa

Teatteri Lysti viettää Jäniksen vuotta, joka on Arto Paasilinnan ja Kristian Smedsin sorvaamaa. Moni muistanee toimittaja Vatasen Risto Jarvan elokuvasta; miehen, joka tahtoo pois oravanpyörästä ja löytää luonnon tarjoaman ihanuuden ja vapauden. Luontoasiat ovat läheisiä ohjaaja Tarja-Liisa Qvintukselle, ja luontoarvot tulevat esiin yhtä sydämellisinä kuin ystävyys tässä esityksessä. Vatanen juttelee pääskysille ja muurahaisille, katselee autuaana tähtitaivasta – jonka näyttelijäkollegat kantavat estradille kahden kepin avulla. Sininen kangas maassa auttoi myös puron asiaa. Hauskinta näytelmässä ovatkin keksinnöt kuten vanha kahvimylly kampipuhelimena ynnä muuta. Ei voinut olla nauramatta siinäkään, kun eläinlääkäri astelee areenalle verisessä valkotakissa kuin teurastaja.

Käykää ihmeessä viettämässä iloisia kesäiltoja, kun niitä vielä on, niin luonnossa kuin katsomossa!

Lystin kuvat Kari Etelä, Tukkateatterin kuvat Kaisa Vuorinen (paitsi esityskuva ylh)