Kesäteatterikauteni Pyynikin ”kansalliselta kesänäyttämöltä” jatkui seuraavaksi Oulun Hupisaaressa. Teatteri Neliapila työsti kulttuuripääkaupunkivuoteen laulunäytelmän Toripolliisin aikaan, joka kuuluu Oulu2026-ohjelmistoon ja on kuin turisteille räätälöity. Se houkutteli minuakin lupauksilla oululaisesta elämänmenosta ennen ja nyt, murteesta ja ”hahamoista”, koska olin omaksikin ihmeekseni ensikertalainen kaupungissa. (Silti tekee mieli mainita: Siinä mielessä en ollut pelkkä turre, että yhteisöteatterimme Hervannasta tuli esiintymään Karjalaisille Kesäjuhlille.) 

Pauli Ylitalon käsikirjoittama ja Sanna-Maija Karjalaisen ohjaama teos on varsin perinteinen. Lähtökohtana pidetäään ikään kuin iäti samana pysyvää yleisöä, joka odottaa kesäteatterilta pelkkää kepeyttä, tanssahtelua ja hupsuttelua. Kieltämättä yleisö tuntuikin viihtyvän, ja musiikki vie helposti mennessään, jos se saa jalan polkemaan tahtia. Ansiokas livebändi lavalla toteuttaa sen. Soljuvat sävellykset on sorvannut Jussi Rasinkangas. Laulujen otsikot luonnehtivat osaltaan näytelmän sisältöä ja tyylilajia:

Ollaan ölövinä, Elää voi myös sillä lailla, Pelekääkkö nää polliisia, Rakkauden ranta, Oikia murre, Nokia korvasa. Oululaista ruokakulttuuria esitteli hääateria sekä biisi Kärkkäri, rössy, maiva ja lohi. Kaiken aloitti ja lopetti tietysti Toripolliisi.

Neliapilan näyttelijät osoittivat kykynsä vauhdikkaina laulajina ja roolinvaihtajina. Tuplarooleja piisasi vähintään joka toiselle. Kullakin roolihahmolla tuntui olevan ongelma, joka vaati ratkaisua. Ja ainahan ratkaisu monien mutkien kautta löytyy, olipa kyseessä rakastavaiset, kirkonmiehet, nuohooja, veturinkuljettaja tai paikkakunnalle opettajana palannut ”kuningatar”.

Tarina on kuin koottu palasista, joihin vitsiä tai sanaleikkiä saa ujutettua (tyyliin ”En mie oo humalassa, mie oon epäselvä”.)

Ensikertalainen sai kivasti bongailla katujen ja kaupunginosien nimiä; ai näin paljon olen kerinnyt oppia. Opettajan arvausleikissä kysymys kaupunginosista kuului esimerkiksi: Mikä on huippuvitsi? Vastaus oli Top-pila – juuri se, jossa majapaikkani sijaitsi. Saankin tähän sauman mainostaa Hostel Cafe Huvilaa Toppilassa: sympaattinen, palvelualtis hostelli, jossa ruokaa tehdään rakkaudella.

Käsiohjelma vahvistaa, että rakkaudella on tehty juhlanäytelmäkin, rakkaudentunnustuksena Oululle. Tervemenoa sinne kaikki heimot, ölöviä elämänmenoa oppimaan!