Kun kuulin Pyynikin kesäteatterin valinnaksi Harmony Sisters, kuvittelin sitä kovin riskaabeliksi ratkaisuksi – mutta en enää ensi-illan jälkeen. Nyt näen bussilastillisten ja kaikenikäisten ihmisten vyöryvän Pynsälle, ja lähtevän sieltä autuas ilme kasvoillaan.
Valinta on oikeastaan johdonmukainen jatke Pyynikin sotahistoriallisten esitysten sarjaan, nyt enempi naisnäkökulmasta, ja siinäkin eri kulmasta kulmasta kuin kotia hoitamaan jääneiden. Suomen ensimmäinen tyttöbändi ajautuu Saksaan ja sotaan sitä ensin itsekään ymmärtämättä.
Elina Snickerin näytelmien pohjalta esityksen sovittanut ja ohjannut Olka Horila on onnistunut luomaan oivan historiallisen kokonaisuuden sisarusten vaiheikkaasta elämästä.
Kyseessä on lapsuudesta alkava kronologinen tarina, johon kuuluu itsestäänselvyytenä paljon laulamista, ilman että laulujen tarvitsee musikaalinomaisesti kuljettaa esitystä. Esitys etenee loistavien esiintyjien ansioilla, suorastaan soljuu katsomon pyöriessä. Suosituimpia iskelmiä esitetään myös pätkissä kuljettaen, koska niitä on valtavasti.
Harmony Sistersien kultakausi alkoi 1930-luvun alkupuolella. Ison hyväntekeväisyyskonsertin jälkeen sana Valtosen sisaruksista kiiri Yleisradion johtoon asti. Suurin yleisö kuuli Veran, Mairen ja Raijan kolmisoinnut omasta radiostaan ensi kerran 1935 – ja otti ne heti omakseen. Kuten myös Pyynikin yleisö otti Nomi Enckellin, Matleena Junttasen ja Anna-Sofia Tuomisen. Loistavaa laulantaa ja säkenöintiä moneen suuntaan.
Äiti Ester on pakahtua. Tämä säädyllisyydestä tiukasti kiinni pitävä pelastusarmeijalainen ei hyväksynyt elokuvia, mutta tyttäret saivat niitäkin tehdä mielin määrin. Nyanssit joka ilmeessä näyttävä Anna-Maija Tuokko tekee huippuroolin. Hän on näytelmässä lähes koko ajan esillä, kommentoimassa tai vain seuraamassa sivusta tyttöjensä edesottamuksia.
Vaikuttava henkilö Harmony Sistersien uralla oli kapellimestari ja säveltäjä George de Godzinsky. Vaikuttava on myös häntä esittävän Jaakko Wuolijoen entré näyttämölle: Polkupyörällä alas rappusia, hiekan pöllytessä, kun hän viskaa pyörän maahan, ja alkaa näyttävästi esitellä maailmanmiehen elkeitä. Monikansallinen suomalainen maestro sovitti Harmony Sistersien lauluja seitsemän vuotta. Noihin vuosiin mahtuu lukemattomia konserttikiertueita Euroopassa, siskosten häitä, sotajoukkojen viihdyttämistä Saksassa, mutta myös koettelemuksia.
Ihmeen lailla näytelmässä on saatu huumoria vakavien aiheiden ääreen, niin sotaan kuin synnytystarinoihin. Nimittäin yksi Petra Aholan bravuuri oli tässä kohtaa, Veran huonetoverina synnytysosastolla, kun Vera ei saanutkaan vastasyntynyttä viereensä.
Harmony Sisters -esitys on täynnä näyttäviä kohtauksia, joita luontokin joskus tehostaa. Kun Helsinkiä alettiin pommittaa, tuuli voimistui raivoisasti Pyhäjärveltä, ja tykit jylisivät kaiken yllä.
Harmony Sisters on muutakin kuin yhden naistrion tarina. Se kuvaa elämää 1900-luvun alkupuolella, sotien aikaan, ja vähän sen jälkeenkin. Siskokset toistelivat lapsuudesta lähtien tunnuslausettaan ”Jos kaksi kolmesta, niin se on sovittu”. Mitä tapahtuikaan sodan jälkeen? Mitä yhteisestä motosta jäi jäljelle? Näytelmän lopussa tuudittaudutaan suloisiin muistoihin.
Kuvat Katri Dahlström
PS Tuo kuuluisa kolmisointu: Sointu, joka muodostuu kolmesta samanaikaisesti soivasta sävelestä: perussävelestä, terssistä ja kvintistä. Sävelet rakentuvat pohjasävelen päälle pinoamalla pystysuunnassa terssejä (AI)
