TTT:n musikaali Ylpeys ja ennakkoluulo* (*tavallaan) esittää Jane Austenia omalla tavallaan, viiden siivoojan kertomana. Kristiina Hakovirta, Emmi Kaislakari, Maija Rissanen, Karoliina Vanne ja Eriikka Väliahde vaihtavat vermeitä vauhdilla, sillä he esittävät myös yläluokan väkeä. Ohjaaja Laura Mattila on selvittänyt, että nimeen lisätty (*tavallaan) ei tarkoita sen kummempaa kuin jotain todella vastaanotettavaa ja viihdyttävää. Hän nimeää teoksen myös oodiksi siistijöille ja muille palveluammateissa raataville.

Viihtymiseen vaikuttavat mahdollisesti seuraavat seikat:

• Jane Austenia näppärästi nykyaikaan mukaileva Isobel McArthurin teksti – jonka Myy Lohi on nokkelasti kääntänyt
• Suosittujen tyttöbändien musiikki, jota räiskyvät näyttelijät lahjakkaasti laulavat
• Ohjaajan monet hauskat kikat – kuten se, että isä Bennettin rooliin riittää nojatuolin selkämyksen takaa tupruava savu.
• Marjaana Mutasen puvustus yllättää teemalla hassutellen – eli kuvitelkaapa pukua keltaisista siivoushanskoista, hattua ämpäristä, pulloharjaa sen sulkana, juuriharjat hartioilla. Päähineeksi passasi kyllä kukkakorikin tai lampunvarjostin
• Lavastaja Alisha Davidowin projisointikuvaukset loihtivat meidät pelkistetyistä peruspuitteista hetkessä Lontooseen tai missä nyt kulloinkin sijaitaan

Omaperäinen esillepano oli minusta kiinnostavampaa kuin juoni, joskin homma nousi paremmin siivilleen väliajan jälkeen. Toki Jane Austenilla oli mielessään muutakin kuin Darcyn ja Lizzyn tai muiden sisarusten rakkauskiemurat: Naisten kouliminen itsehillintään, hallitsemaan tunteet ja hillitsemään käytöksen. Tyttäret piti saada lähinnä hyviin naimisiin. 

Austenin aiheet tulevat läpi musikaalissakin. Eniten koulittavaa lienee pisteliään Elizabethin (Eriikka Väliahde) kielenkäytössä, jossa kirosanat kepeästi kirpoavat. Silti hän on se lukutoukka, jolle rakkaus on enemmän kiinni puhe- kuin tanssitaidosta. Lizzyn teorioita sotkee pahasti komea ja vauras herra Darcy eli Kristiina Hakovirta – jonka tuskin tunnistaa miehenä askeltaessaan.

Bennettin perheessä äidillä (Maija Rissanen) on siis viisi tytärtä naitettavana, mikä osoittautuu varsin mutkikkaaksi. Ehdotan, että siitä vaan paikan päälle setvimään, Aikakoneen, Nylon Beatin, Gimmelin ja Kaija Koon sävelten siivittämänä.

Kuvat: Kari Sunnari