Tampereen Teatterin peruskorjauksen jälkeinen avausnäytös on Niskavuoren nuori emäntä. Ensinnä se herätti minussa hämmästystä. Miksi ihmeessä juuri tähän saumaan? Ohjaaja Antti Mikkolan vastaus löytyy käsiohjelmasta: ”Peruskorjattu teatteri ja näyttämö aukeavat yleisölle tämän klassikon myötä. Vanha emäntä luovuttaa tehtävänsä uudelle emännälle. Tämän muutoksen airueina nähdään Tuija Vuolle ja Annuska Hannula. Toisen läsnäolo kantaa mukanaan Tampereen Teatterin perinteitä ja historiaa, toisen teatterimme tulevaisuutta.”
Hienosta muotoilusta huolimatta en ihan täysiään nielaise, mutta huolella tehty esitys se on – ja eittämättä kansallista kulttuuriperintöä. Mikkola jatkaa samalla missiotaan tehdä historiaa tunnetuksi omalle ja muulle nuorisolle – mistä hän puhui ainakin Pyynikin Pohjantähden yhteydessä. Eikä uusitulla näyttämöllä istuta enää ikivanhoilla pirtinpenkeillä, kiitos Teppo järvisen. Lasinen lavastus saa miettimään symboliikkaa, salaisuudet paljastuvat ja näkyvät kaikille? Onko Loviisa lasikaton rikkoja? Joka tapauksessa estetiikka toimii, tapettikuviotkin saatu seiniin. Peili osoittautuu sittemmin tärkeäksi Loviisan sisustaessa kartanoa, ja merkityksiä peilaamisellakin on aina ollut. Sisustukseen ja tunnelmiin kuuluu myös valo. Sen on ansiokkaasti suunnitellut Tiiti Hynninen, upouudella tekniikalla tietysti.
Myös erikoinen äänimaailma antaa elämyksiä uudesta ajasta. Sihinät, suhinat, huokailut, hyrinät, kivien kalinat ja kahvikuppien kilinät, otteet Niina Alitalon ja Kaija Saariahon säveltämästä musiikista. Äänisuunnittelussa asialla ovat Harri Hauta-aho, Jan-Mikael Träskelin ja Niina Alitalo.
Vanhan emännän valtikkaa pitelee tovin Tuija Vuolle, Loviisa vuodelta 1996. Tämän esityksen Loviisana loistaa Annuska Hannula. Niskavuoren naisten kolmas lenkki on naimaton tytär/käly Heta, jota Eeva Hakulinen nimiroolissa esitti jo viisi vuotta sitten. Pätevästi mutta ilkeästi osaa naksautella joka väliin uudelle uhkalle, Loviisalle. Jaa niin, onhan nuori Kustaavakin (Katriina Lilienkampf) niskavuorelaisia, mutta vielä harakaksi ja västäräkiksi kutsuttu.
Suhteessa Heta-siskoonsa Juhani Niskavuori (Jukka-Pekka Parviainen) valitsee vaimonsa, mutta suhteessa vaimoonsa meijerin Malviina (Pia Piltz) vetää pitemmän korren. Se ei tosin riitä Malviinalle. Naisista kumpikaan ei saa haluamaansa. Toinen jää ilman rakkautta, toinen ilman rahaa ja asemaa.
Kaikkinainen välienselvittely vaatii volyymia välillä liiankin kanssa, mutta dramaattisia ovat kuviotkin. Tilanteet muuttuvat, näytelmän jännite pysyy. Juhanin harha-askel on paljastunut äpärälasta myöten, vanha emäntä kuolee, nuoresta emännästä tuleekin isäntä.
Humoristiset kevennykset hoitaa hurtisti Jukka Leisti Ruoti-Joonaksena ja loppua kohti vallesmannina. Koko Niskavuoreen saapuvien arvovieraiden joukko on hykerryttävä, Leistin lisäksi Elina Rintala, Mari Turunen, Matti Hakulinen. Tässä vaiheessa Juhanista on jo tullut valtiopäivämies. Keskusteluaiheena ovat niin kielikysymykset kuin naisten asema ja koulutus. Loviisan asema on jo vankka, mutta hänen ilmoille kajahtava rukouksensa kuuluu:
”Suuri Jumala taivaassa, anna minulle rakkautta!”
