kuva marko taiminen

Kaljuuntumisen voihkiminen vie aikamoisen tovin kolmen vartin Kaaret-esityksestä. Tosin hiusrajan karkaaminen ylöspäin symboloinee vanhenemisen pelkoa ylipäätään. Miehet laskevat irronneita hiuksia siinä missä naiset ilmaantuneita ryppyjä. Kai se on iso asia. Piti pikkuveljeäkin muinoin rauhoitella, että ”charmikasta se vaan on” – koska meidän suvun miehillä kaljuuntuminen alkaa varsin varhain.

Kaaret on Tampereen Työväen Teatterin huostaansa ottama yhteisöteatterihanke, jota kahdeksan satunnaisesti yhteensaatettua hervantalaismiestä on työstänyt syksyn ajan ohjaaja Marko Taimisen kanssa. Tekstit on sorvattu työryhmässä ja kunkin omista lähtökohdista. Miehet ovat eri-ikäisiä ja eri ammateista, suunnilleen ilman aiempaa näyttämökokemusta. Se oli suuren luokan paljastus yhdelle sun toiselle, kun tohti kertoa kaverille, että menen tekemään teatteria!

Elämänkaaressa paljon ennen hiustenlähtöä on tietysti parrankasvu ja parin etsintä, mutta jo luolamiehistä itse esitys alkaa. Teutaroinnista tulee mielleyhtymä Aleksis Kiven veljeksiin: Paineet pois painimalla.

Kaarien sisältö on entuudestaan tuttua, mutta freesiä huumoriakin on saatu mukaan. Esitys nauraa ja vakavoituu vuorotellen.

Kun eri ikävaiheiden kipupisteet on käyty läpi, kuljetaan rollaattorin kanssa jo kepeästi keskustellen. ”Mitenkäs vaimosi jakselee?” ”Hyvinhän se, hyvin on haudassa pysynyt.” Yleisöä naurattaa, mutta lopun jäähyväiset rakkaille liikuttaa vielä enemmän.

Ensimmäiset esitykset pidettiin Hervannan elokuvateatteri Cinolassa maaliskuun alusta, viimeinen on TTT Kellarissa 23.3.

PS Esitys on helppo siirtää. Lavasteina toimii liuta valkoiseksi maalattuja pahvilaatikoita, joista saa niin huonekalut, työpöydät ja rollaattorit. Laatikoiden siirtelyllä saa myös kätevästi siirtymän katkelmasta toiseen.

Kaiken kaikkiaan: Lisää yhteisöteatteria Tampesteriin!