Charles Dickensin klassikko vuodelta 1838 on saatettu loistavasti Oliver Twistin Lontooseen TT Frenckell -näyttämöllä. Siinä suuri mahtuu pieneen, mutta pieni viiden hengen ensemble ulottuu nelinkertaiseen roolimäärään, ja vauhdilla.

Tällä kertaa en ole ilokseni kuullut ainaisia vakuutteluja siitä, miten ajankohtainen kukin käsillä oleva näytelmä yhä on. Ei tarvitsekaan tässä sadunomaisessa miljöössä. Jälkeenpäin vilahti kyllä mielessä Dickensin harjoittama kritiikki siihen, että köyhiä kohdellaan yhteiskunnassa aina huonoiten. Eikös maamme nykyinen politiikka ole samansuuntaista…Sittenkään vanha tarina ei vie minua mennessään niin kuin joskus ennen. Olisin voinut seurata sitä yhtä mieluusti takapuolelta, katsonut taianomaista roolien vaihtamista, mitä jokaiselle tulee useita paitsi nimiroolissa. Arttu Soilumo pysyy orpopoika Oliverina, hyväntahtoisena ja hyväsydämisenä, vain hetkellisesti varkaiden harhapoluille horjahtaen. 

Arttu Ratinen puolestaan tekee bravuuria monessa. Kenestäkään ei voi valittaa sanallakaan, mutta Artun muuntautuminen köyhäintalon ylivahtimestarista taskuvarkaiden päälliköksi ja konstaapelista vanginvartijaksi saa suuni loksahtamaan auki ällistyksestä. 

Siihen päälle vielä kohtaus, missä herra Baldwinin kodinhoitaja triplaantuu. Kaiken kohokohta, Elisa Piispanen, Lasse Viitamäki ja Arttu Ratinen seisovat essuissaan ja hilkoissaan kiillottamassa hopeaa ja tarjoilemassa vettä ketjussa! 

Aila Lavasteen tapahtumarikkaan näytelmätekstin on ohjannut ja pakannut näyttämölle Hilkka-Liisa Iivanainen. Alku on jännittävä pimeydessä, jossa varikset raakkuvat, jossain vaiheessa myös koirat haukkuvat. Äänisuunnittelun on hoitanut Antti Puumalainen. Valosuunnittelija Raimo Salmi saa heti alkuun hienon valojen ja varjojen leikin yössä, kun Oliver Twist juoksee pakomatkaa. Haastavassa lavastuksessa kehuja on kerännyt Mikko Saastamoinen, maskit ja kampaukset kuuluvat Kirsi Rantalan ansioihin. Koreografiat on luonut musikaaleista tuttu Chris Whittaker.

Kuvat Heikki Järvinen