Kun tää klassikkokaksikko – Risto Korhonen ja Ville Majamaa – on lavalla, pätee määritelmä: Viihde auttaa unohtamaan, taide auttaa muistamaan.

Kyseinen parivaljakko pystyy kyllä tekemään taidetta ravintola-show´stakin, sitähän ensimmäinen Klassikot lavalla – Elokuvan lyhyt oppimäärä oli, nimittäin Kulttuuriravintola Kivessä. Nyt Endgame – final cut on palannut Frenckelliin, missä edellinen yritys kariutui pelkkään ennakkonäytökseen sairaustapauksen vuoksi. Ravintolaelementtinä on kekattu, että puolet katsomosta on K 18 -aluetta.

Korhonen ja Majamaa hyödyntävät habituksellaan tietysti tunnetuimmat parit, kuten Ohukainen ja Paksukainen, Pekka ja Pätkä, mutta yhtä lailla lännensankarit, kummisedät, turhapurot sun muut hurmurit.

Kun Risto Korhonen tiivistää ja esittää massiivisen Ben Hurin parissa minuutissa, niin siinä on naamassa ja raajoissa venyttämistä. Lukuisia elokuvia ja niiden repliikkejä revitellään, eikä tarvitse olla äärimmäinen friikki bongaillakseen tuttuja, varsinkin kun Lumiéren veljeksetkin taipuvat Matiksi ja Tepoksi.

Yleisön kanssa harjoitetaan vuorovaikutteisuutta sopivasti. Esityksen apuna on myös teatterisavua, videota ja kameratyöskentelyä paikan päällä. 

Mene siis mukaan ilakoimaan, jos kaipaat hymynkaretta suupieleen nykyisen karmean uutisvirran sekaan.

Ohjaus on Mika Eirtovaaran hoteissa, käsikirjoitus, lavastus ja puvustus enemmän tai vähemmän työryhmän.

Kuvat Harri Hinkka

PS. Käly osui samaan näytökseen, ja paketoi mainiosti:

”Taattua settiä Majamaa, Korhonen ja Eirtovaara; hauska, yleisöä kunnioittava hyvän mielen esitys. Ihailen näyttelijöiden kohteliasta kontaktia yleisöön – joskus sellainen on vaivaannuttavaa. Tykkään itseironisesta otteesta ja edelleen hämmästelen Korhosen kehon liikkuvuutta ja liikkuvuutta näytti löytyvän Majamaan tanssisoolossakin. Kyllä nauratti ja övereitä ei ollut. K12 oli hyvä valinta.”