Runoilija-kääntäjä-kirjailija Pentti Saarikoskesta ovat kirjoittaneet niin akateemikot kuin perheenjäsenet, kuten Sirkka-sisko, Saska-poika ja vaimot. Ryhmäteatterin tuore näytelmä The Poet of Finland perustuu vapaasti Tuula-Liina Variksen muistelmateokseen Kilpikonna ja olkimarsalkka.
Minun kosketuspintani Saarikoskeen oli haastatella aikoinaan hänen viimeistä vaimoaan Mia Berneriä Tjörnin saarella, missä pariskunta asui ja missä Berner kirjoitti PS Merkintöjä suruvuodelta. Molemmat liitot kestivät kahdeksan vuotta, joskin asetelmat ovat ihan erilaiset – mutta molemmissa löytyy arjen raadollisuus alkoholin kanssa. Tulin tässä yhteydessä palanneeksi Bernerin kirjaan, jätän kuitenkin vertailut, olihan Berner jo yli 50-vuotias Saarikosken tavatessaan, Varis (silloin Setälä, o.s. Puuppo) siihen verrattuna vähän yli parikymppinen ”tyttönen”.
Suhteen alku on tietysti kiihkeää ja toiveikasta, kunnes vaimosta tulee hoivaaja, ja pettymyksensekainen katkeruus valtaa alaa. Näytelmän alku on toteutettu komediallisesti. Railakkuus hyytyy pitkin matkaa tragediaksi. Siinä missä tuore tyttöystävä pesee sekä miehen että miehen vaatteet, hän myöhemmin tarpoo epätoivossa, kaikkensa antaneena. Vesielementillä on oiva symbolinen taso. Elämän suvantovaihetta tarjoilivat kesät mökillä, missä Saarikoski kirjoitti selvin päin. Niitä kesiä vaimo haikailee parhaana aikana, ”se että oli tavallista, että ei tapahtunut mitään.”
Käsikirjoittaja Aina Bergroth ja ohjaaja Riikka Oksanen kuljettavat hienosti kaarta Minna Suurosen esittämästä Tuula-Liinasta, josta tulee yhtä lailla päähenkilö kuin nimihenkilöstä. Tämän olemuspuolta tai nousuhumalan vaiheita ja deliriumin syövereitä esittää kolme näyttelijää: Markku Haussila, Santtu Karvonen ja Robin Svartström. Homma toimii, vaikka ensin tuli mieleen, onko tämä nyt muotia; Raskolnikoveja oli taannoin neljä, Minna Crouchereita kuusi.
Miehillä on monia muitakin rooleja, Hansan kantapöytään kuuluvat Jorma Ojaharju ja Hannu Salama. On myös poikaystävä, hovimestareita, kriitikoita, lääkäri Ilkka Taipale ym. Näytelmä on samalla aikamatkailua. Se paljastaa myös, miten pääsi julkkikseksi 1960-luvun lopulla. Nero sai törttöillä. Ehkä poliitikkojen kännäämistä vielä piiloteltiin, mutta runoilijanrentuilla maine kasvoi. Alkoholi sytytti ison ja mellastavan egon, joka toisena hetkenä murskaantui, syntyi tuskainen hedonisti?
Väliajan jälkeen häkellyttää Haussilan kontolle osuva penispatsaan muotoilu muovailuvahasta, jos ei ole kuullut runoilijan penisjutuista, tyyliin ”minun kanssa naiminen pitäisi kuulua kirjallisuuden approbaturiin”. Oman erektion kuvaaminen polaroidilla…osoittaa haurautta, aiheuttaa haureutta. Syrjähypytkin vaimo sai tietää ja sietää.
Ohjaajan tarjoilemiin yllätyksiin lukeutuu myös sopraano Johanna Isokosken monet sivuroolit ja klassisten biisien sulosävelet. Edellinen vaimo Marjukka on mukana vain ärhäkkään puhelinkeskustelun osapuolena, jonka Isokoski laulaa.
Seuraavaa eli Mia-vaimoa ei lopussakaan nähdä, mutta Saarikoski pakkaa tavaroitaan Ruotsiin, ja petaa Tuula-Liinalle: Älä lähe hommaamaan avioeroa, katotaan miten Mialla ja mulla lähtee sujumaan. Tuula-Liina oli rakastunut Saarikoskeen runojen kautta, mutta runot olivat jo saaneet uuden kohteen. Monesti illan kuluessa joutui miettimään, kuinka paljon rakastunutta naista saa tölviä, mihin kaikkeen hän venyy, ensin itseltäänkin salaa. Illan mittaan ehkä arvaili myös tekijöiden saatesanoja fiktiivisyydestä ja monitaiteellisuudesta, joka ei ole dokumenttia – ja joka on vain toisen osapuolen kulmasta.
Kuvat Mitro Härkönen
Loppukevennyksenä mainittakoon, että on ihme kyllä olemassa myös Pentti Saarikosken keittokirja, kaksikin, vaikka näytelmän pohjalta tulee mieleen, että mies sai tuskin palaakaan nieltyä. Tuula-Liina kehittelee ”pyhän aamiaisen”, jonka ainekset hän tarjoilee ennen ensimmäistä kossuryyppyä. Äkkiseltään reseptit Jaana Suorsan kirjassa Lounaalla runoilijan kanssa tuovat mieleen pula-ajan pöperöt tai isoäidin vinkit, mutta on siinä muutakin kuin perunakeittoa, pyttipannua tai makkarakastiketta. Ruuille on myös viitteet, missä ja milloin. Sisko Sirkka Garam on tarinoinut kirjan Murkinoita.
