Kimmoke kokea Alivuokralainen oli pitelemätön: Heikki Vihisen ja Timo Kahilaisen käsikirjoittama farssi pelasti Tampereen Teatterin taloutta Vihisen johtajakaudella seitsemän vuoden ajan (2003-2010). Kiinnosti myös nykyisen teatterinjohtajan Mikko Kannisen sovitus ja ohjaus.

Jälkikäteen olen äimänä, ensikertalainen nimittäin. Eiväthän nuo väsähtäneet vitsit ja kliseet nykyaikaan kanna. Vai olenko vain poikkeustapaus, joka ei voi nostalgioida. Jos nuo 140 000 aiempien vuosien katsojaa menevät innoissaan nostalgiaa hakemaan, teoksen paluu ei ole virhearviointi vaan onnistunut laskelmointi. Minulle tätä ei vaan pelasta Lari eikä Mari eikä entiseen malliin laitetut lavasteet.

Lari Halme – munuaiskirurgi – ja Mikko Nousiainen – hyönteistutkija – esittävät luksuslukaalin vuokralaisia. Sitä varsinaista alivuokralaista, Robbania, esittää Arttu Soilumo, jota uusi vuokraisäntä ja vääpeli nimittää mehumaijamieheksi. Vuokraa tähtitieteellisesti korottavana Molotovina karjuu Ville Mikkonen. Entinen vuokraemäntä Mari Posti Lydia Molotovana on vuokramylläkän kaupanpäällinen poikamiesten huusholliin. 

Asumiskustannusten kuittaaminen vaatii nyt todella luovia ratkaisuja, ja niissähän ongelmia piisaa – tosin ennalta arvattavuudeltakaan ei vältytä. Ei ole juonipaljastus vaan itsestäänselvyys, että kun vaihtomunuainen laitetaan jääkaappiin, se sotkeentuu lihansyöjätoukkien ruokaboksin kanssa. Kuulostaako kryptiseltä? ”Ihan ilman sieniä” ovat käsikirjoittajat kuulemma keksineet. Toukkapojilla on nimet Seitsemän veljeksen mukaan, ja siitäkin saa tietysti parin sekunnin sekaannuksen.

Soilumo suorittaa ketterästi ja vasiten överisti stailaajaa ja bailaajaa bling bling -vetimissään – mutta silti, ne naismaiset elkeet on niin nähty. Tommi Raitolehto on huoltomiehen habituksessaan kyllä melkein tunnistamaton. Hevimies ei millään onnistu korjaamaan jatkuvia sähkökatkoksia. Robbanin bileitä vauhdittivat Matti Hakulinen, Katriina Lilienkampf ja Toni Harjajärvi. Mari Turunen piipahti paikalla mystisesti vääpeliin rakastuneena kirurgin ex-vaimona.

Naurusaldo: Huomasin yrittäväni naurahdella pari kertaa, mutta kesken hyytyen. Vieruskaverit molemmin puolin eivät edes yrittäneet. Ensi-iltayleisö oli sentään keskimäärin hyvinkin suopeaa. Ja olihan minullakin hauska ilta – jos ei näytelmän niin hyvän avecin ansiosta.

Kuvat: Maria Atosuo ja Emil Virtanen