Iranilaisen Nassim Soleimanpourin kerrassaan omaperäinen konsepti esitykseen, joka käsittelee kieltä ja kommunikaatiota, vierautta ja toiseutta, on osuva: Nassim ei puhu mitään, ei aluksi ilmaannu esiinkään, näyttelijällä ei ole vihiä käsikirjoituksesta, eikä yleisö tiedä, kuka juuri…

Lue koko juttu