Teatterikesäni alkoi valloittavasti. Voces – sisäisiä ääniä on konserttiesitys kahdelle klovnille ja jousikvartetille. Se on tyrmäävän hieno teko Red Nose Companylta, joka ryhtyi yhteistyöhön maailmallakin mainetta niittäneen Meta4 kvartetin kanssa. Voces viittaa Jean Sibeliuksen teokseen Voces Intimae, jota säveltäjä kirjoitti samoihin aikoihin, kun hän oli saanut diagnoosin kurkkukasvaimesta. Sitä kautta kuoleman ja kuolemanpelon teema nousee keskiöön Sisäisissä äänissä.
Esoteria, meediot ja spiritismi ovat samaan aikaan 1900-luvun alussa vahvistaneet asemaansa. Voces ammentaa niistä sekä tietoa että huumoria. Kvartetti kanavoi Ida Mobergin sävellystä…
Yleisö otetaan mukaan jännällä tavalla, muun muassa kokeilemaan ruumisarkkua. Kysymys kuului: Mitä tekisit, jos saisit kuulla olevasi kuolemansairas? Vapaaehtoisia kaivattiin myös viemään kukkia Sibeliuksen arkulle. Heitä löytyi helposti.
Voces intimaen lisäksi kuultiin mm. Wennäkoskea, Pärtiä ja Bryce Dessnerin Song for Ainola.
Klovnit: Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Meta4: Antti Tikkanen (viulu), Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu), Tomas Djupsjöbacka (sello)
Kuva Maarit Kytöharju
TRUE CRIME
Lahden Kaupunginteatterin Haapajärven Elvis on uskomaton mestariteos suomalaiseen rikoshistoriaan jääneestä veriteosta. Uskomaton, vaikka totta, lisättynä ohjaaja-käsikirjoittaja Lauri Maijalan loihtimilla fiktiivisillä aineksilla. Näytelmä pohjautuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina. Kun mummo päättää väkivaltaisen vävynsä päivät, poliisit keittävät kakkukahvit. Sekin on totta. Myöhemmin seuraa Martti Ahtisaaren armahdus kyläläisten keräämän adressin ansiosta.
Se miten raaka perheväkivalta on tuotu esiin muilla tavoin kuin nujakoimalla konkreettisesti, on tehokas. Vain puhaltamalla tai pöytään nuijimalla vaimo kaatuu maahan. Kiuaskin sihisee puhaltamalla. Pikku-Askolla – jota ansiokkaasti esittää Vilma Kinnunen – iho melkein palaa, kun isä-Esko vain puhaltaa ja puhaltaa…
Kevennykset rankasta tarinasta hoituvat esim Afrikan tähden peluulla tai bingolla ravintola Kiepissä. Härskinä bingoemäntänä Liisa Vuori on pitelemätön!
Kun isä raivoaa, Elvis pelastaa. Pikku-Askon idolit ovat mummo ja Elvis. Jailhouse rock alkaa soida, kun täytyy päästä pakoon kodin tapahtumia.
Tapani Kalliomäki hallitsee hyvin Eskon yhtäkkiset ja pelottavat räjähtelyt. Ne tunnetaan naapurustossa hyvin, mutta kuitataan uteliaisuudella, tullaan viemään roskia tai tamppaamaan mattoja.
Esko istui rötöksistään vankilassa lukemattomat kerrat, mutta palasi häiriköimään yhtä monta kertaa. Poliisille tuli satoja hälytyksiä vuosien varrella. ”Askon silmiin on tullut sellasta mustaa. Sitä en anna itelleni anteeks, että menin tommosen kans lapsen tekemään”, suree äiti Ulla (Anna Pitkämäki). Lopulta Helvi-mummo (Lumikki Väinämö) päätti, että hänen täytyy pelastaa Ulla ja Asko. Teon jälkeen hän tunsi helpotusta, että perheen piina ja pelko on poissa.
Esityskuvat: Janne Vasama
Jälkipuheita
Esityksen jälkeen Lauri Maijala ja tosielämän Asko, Asko Argillander pitävät keskustelusession, joka liikuttaa yhtä lailla kuin näytelmäkin. Haapajärven Elviksestä tuli kuin tulikin muusikko: Asko Argillander and the Blue Flame on soinut maailmalla listojen kärjessä eri maissa, toisin kuin Suomessa. Teatterikesän bonuksena Argillander lauloi elvistä esityksen päätteeksi, mikä kertoo hänen antaneen näytelmälle täyden hyväksynnän, eikä pelkästään sitä; hän sanoo tuntevansa kiitollisuutta koko työryhmää kohtaan, ja vahvistaa todeksi monet seikat, joita olisi voinut luulla keksityiksi tai liioitelluiksi. Lauri Maijala puolestaan kiittää Askoa rohkeudesta kertoa tarinansa – joka on tärkeä jaettavaksi muillekin, koska se on selviytymistarina, jossa olisi ollut vankat ainekset päätyä kokonaan toiseen suuntaan. Poika ihmetteli jo pienenä kaupan kassalla, että miksi me maksetaan, kun isäkään ei maksa. Vähänkös äitiä nolotti. Asko muistelee myös, miten hänet pantiin hakemaan pontikkaa autolla, jonka polkimille jalat tuskin yltivät. Pikakurssi pihassa, ja menoksi, vaikka kuinka pelotti.
