Teatteri, musikaalit, elokuvat
Katsoin Terrence McNallyn kirjoittamat Anastasian sekä Frankien ja Johnnyn kuun valossa peräkkäin Tampereen Teatterissa, pariskunnan pienellä näyttämöllä pienessä huoneessa ja Anastasia-musikaalin isolla näyttämöllä mahtipuitteissa – kuin tekijänsä teoksien ääripäät. Samalla viikolla näin myös musikaalin Momentum…
”Uusi maa tuolla jossain, se kutsuu, matkaan vaan”. Jotenkin niin alkaa Jason Robert Brownin teos Songs for a New World, vähän määrittelemätön teos, musikaali vai konsertti? Potpurimainen musikaali tuli mieleen TAMKin taiteilijoiden pyörryttävän vauhdikkaasta esityksestä…
Nyt olen käynyt Notre Damessa sisäpuolellakin – koska olen käynyt Tampereen Teatterissa. Jo ensimmäinen näyttämö- ja äänikuva Notre Damen kellonsoittajassa vie sfääreihin – varsinkin koska istuin keskellä parven ensimmäistä riviä. Molemmilla puolillani alkoivat patsasmaiset kuorot…
Pelinavaukseksi taas uudenlainen konsti ilmoittaa kännyköiden sulkemisesta: Näyttelijä ei voi puhua puhelimessa enempää, koska hänellä on esitys juuri alkamaisillaan…Se esitys on Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa. Yleisö ymmärtää, että nyt ei mitään ”säpsnättejä”, ei edes värinää….