Komediateatterin uusimman näytelmän yhtälö kuulostaa äkkiseltään hankalalta: Tositarinaan perustuva + taideväärennöksistä kertova + nimenä Vilpitön mieli = musikaalikomedia.

Kohteet ovat hengissä ja messissa, millä mielellä? Taidekauppias Jouni Ranta sattui ensi-illassa istumaan siinä lähellä etuviistossa, joten tuli havaittua, että suurimman osan aikaa hän seurasi hymyssä suin, silloinkin kun epäkiitollisia kohtia tuli näyttämöllä esiin, joten silkkisesti kohteli käsikirjoitus päähenkilöään. Ensimmäisenä tämä pomppasikin taputtamaan seisoviltaan.

Yleisö eli innoissaan mukana koko illan, ei sen puoleen, moralisteja tuskin oli paikalla paheksumassa, että miten rikollisista nuin kivoja sankareita tehdään. Ainakaan minä en pahemmin muistellut, että väärentäminen on rikos. Sanoihan maalarimestari Veli Seppä, että hän ei ole taiteilija vaan kuvantekijä. Hän ei niinkään osaa luoda, mutta maalata samanlaisen. Mestarillisesti. Siispä mitä väliä on väärennöksellä, jos se tekee omistajansa onnelliseksi… 😉

Lavastuksessa käytetyt Järnefeltit ja Gallen-Kallelat eivät olleet väärennöksiä. Ne olivat ohjaaja Panu Raipian tieten tahtoen ostamia kopioita. Niitä käytettiin käsikirjoituksessa kivasti, esimerkiksi paljastamaan, miten vähän taidekauppias ensi alkuun taiteesta tiesi. Itse olen kyllä samaa mieltä kommentista Pekka Halosen kuuluisaan teokseen Talvisia puita Pohjois-Karjalassa: ”Liian paljon tykkylunta”.

Ja se esiintyjäkolmikko. Sana huikea on kuulemma liian paljon käytössä nykyään, menettää uskottavuuden, jos kaikki on aina huikeaa, mutta nämä olivat sanan veroisia: Jani Karvinen, Ola Tuominen ja Petra Karjalainen. Sukkelinta vaatteenvaihtoa vaadittiin Petralta, mutta Ola sai esiintyä jopa saunankiukaana. Miten niin? Koska tauluja piti kuivattaa saunassa. Eihän satavuotiasta taulua voi myydä maalit märkänä. Ellenin ja Helenen kanssa lauteilla istui Jani Karvisen sutkilla otteella esittämä päähenkilö.

Parivaljakko Ranta ja Seppä elivät siis herroiksi väärennöksillä vuosikausien ajan. Millä motiiveilla näin pääsi käymään ja miten se onnistuu, siitä syntyi ensin Marko Erolan kirja Vilpitön mieli. Kuulostaako uskomattomalta, että Ranta ei aluksi tiennyt myyvänsä väärennettyä taidetta? Niin tai näin, työläisperheestä tuleva poika ei halunnut tallata isänsä jalanjälkiä tehtaassa. Panu Raipian käsikirjoitus aloittaa lapsuudesta asti. Musiikista vastaa Costello Hautamäki, sanoitukset herrat ovat tehneet yhdessä kuljettamaan tarinaa.

Esiintyjäkolmikko veti raamit kaulassa biisin myös tauluina Huuto, Halla ja Mona-Lisa. Häh, miten? Pelkästään se kannattaa käydä todistamassa ja nauramassa paikan päällä.

Kuvat: Harri Hinkka