Jos ei Hoosiannasta, niin Tampereen Teatterin näyttelijöiden joulukonsertista alkaa joulukausi. Sen ilmapiiri on erityinen. Siksikö, että näyttelijät ovat kuulijalle kuin tuttavia näyttämöltä? Voi olla hauska nähdä koomikko vakavana, joulun sanomaan syventyneenä, tai havahtua muistamaan, että tuohan on Frodo Sormusten herrasta, ai noin se laulaa Haloo Helsinkiä; Joulun kanssas jaan on upeaa uudehkoa tuotantoa – milloin voi sanoa klassikko? Milloin se tuntuu yhtä tutulta kuin Maa on niin kaunis. Noilla Hilja Haahden sanoilla TT:n konsertti aina alkaa. 

Lavalle kerääntyvä kuoro on aika iso, yhteensä laulajista, soittajista, solisteista ja sirkuslaisista kertyy nelisenkymmentä. Aleksanterin kirkko oli taas tupaten täysi ja ovet säpissä kauan ennen tilaisuuden alkua. Moron striimaus on siis paikallaan.

Musiikkia säestivät tänä 40-juhlavuonna sirkustaiteilijat. Iitu Kivimäki taituroi vertikaaliköydessä samalla kun Lasse Viitamäki lauloi Muurahaisesta taivaassa. Heikki Salo laittoi aikoinaan muistiin 5-vuotiaan tyttärensä tokaisun: Olen niin onnellinen kuin muurahainen taivaassa. Saana Leppänen näyttää, miten hiuksista roikutaan ja vielä temppuillaan ilmassa. Akrobatiaa tehdään myös lattiatasossa kolmisin, lisäksi Aleksi Niittyvuopio jongleeraa pitkin kirkon käytäviä.

Temppuhenkeä löytyy myös näyttelijöistä. Elisa Piispanen äityi laulamaan rengastrapetsilla Avaruuden – joka paremmin tunnettaneen nimellä Walking in the Air animaatiosta Lumiukko.

Alussa minulla oli vaikeuksia kuulla ja nähdä etäämmäs, koska istuin eturivissä mikrofonilla varustetun pianon kohdalla. Pianisti sinänsä on pätevä Kalle Ruusukallio, ja hänen riemastuttavissa joulukengissäänkin on katseltavaa. Ne on kuvattava, ennen kuin vaihdan paikkaa!

Seppo Mäki on ollut mukana näissä konserteissa yhtä varmasti kuin joulukuusi. Ja yhtä varmasti hän saa kaivamaan nenäliinat esiin, muutkin kuin minut. Sepon ja Sylvian joululaulun jälkeen kajahtaa parvelta komeasti Markku Niemelän Oi jouluyö. Kapellimestari Niina Alitalo oli tehnyt sovitukset niin uusiin kuin vanhoihin joululauluihin

Parituntiseen iltaan mahtuu paljon, myös yhteislaulua. Jossain välissä puhe, jonka piti tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja hiippakunnan tuomiorovasti. Mitkä tittelit!! Ja onkohan kirkkoherra ainoa nimike, jota ei sukupuolineutraloida?

.Sydämeeni joulun teen oli illan viimeinen veto Aleksanterin kirkossa sunnuntaina, solistina veijarimainen Arttu Ratinen hartaana versiona.

Tähän tuli nyt sekalaisia sattumia joulunodotuksen jorinaksi. Blogi on hetken tauolla ja toivottaa jo antoisaa uutta vuottakin mukavan joulunvieton lisäksi!