Vanhakin nyt nuortuu

vanhat pojat.jpg

Ilo ylimmillään ja haikeus haikeimmillaan! Ne osasi Junnu Vainio sanoittaa, ja tunnot osaavat täydelleen tulkita Puntti Valtonen, Taneli Mäkelä, Esko Roine ja Tuomas Uusitalo. Työviksen Vanhoja poikia -esitykseen on poimittu toistakymmentä biisiä niistä 2500 kappaleesta, jotka Juha Vainio ehti kirjoittaa tai kääntää. Verbaalivirtuoosi täyttäisi 80 vuotta, jos eläisi – ja kyllä hän elääkin, ei elämäkertana näyttämöllä, mutta kyseinen nelikko vetää yleisön kuin yhteiseen juhlaan tai samalle nuotiolle Saimaan saarelle.

Käsikirjoituksen ovat loihtineet Seija Holma ja Tommi Auvinen, oivallisesti siten, että ei ole tehty liikaa, vaan vähän kuin näytelmän ja konsertin välimuotoa. Musiikki saa puhua puolestaan, kertoihan Junnu aina tarinan jo kussakin sanoituksessaan. Maaperä on siis otollinen.

Nämä vanhat pojat ovat vain osittain vanhojapoikia, mutta naisseura puhuttaa kaikkia. Yhtä lailla unelmat. Niitä tivataan ja luodataan hartaasti, mielikuvamatkailulla tanssitaan zorbakset ja kasatsokit – ja päädytään lähtöpisteeseen Saimaalle nokipannukahvien ääreen. Siellä on sittenkin kaikki tarpeellinen.

Etummaisena lavalla on kivikasa, joka toimii niin höyryävänä saunankiukaana kuin tarinoiden iltanuotiona. Taustalla roikkuu kalaverkkoja.

-Kaikkia superlatiiveja saa käyttää, sanoi 90 v kommentaattorini, jonka kehut ovat yleensä tiukassa. Haitaria hän on vedellyt ikänsä, joten suurimman vaikutuksen teki Antti Paalanen kahdella hanurillaan.

Kuva: Kuva Kari Sunnari/TTT

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita