Nyt ei Työviksen lavalla olla tulitikkuja lainaamassa vaan saippuaa ostamassa. Eli ei päädytä viinanhuuruissa kosiomatkalle vaan paroniksi hoviväkeä simputtamaan. Akse Petterssonin ja näyttelijätiimin toteutus antaa Jeppe Niilonpojan kanssamatkustajille mahtavat naurut vähän väliä, mutta viinan ja vallan jälkipuinti ei ole kiellettyä, pikemminkin vääjäämätöntä kunkin omassa päässä. Turha kysellä pelkästään muilta ja pelkästään sitä, miksi Jeppe juo.

Jos itseltään kysyisi, millainen hallitsija minä olisin, jatkokysymys lienee vaikeampi: Kohtaisiko kuvitelma ja todellisuus? Jos tarot-korteista sattuisi samalla nostamaan Hallitsijattaren, saisi melko oivan ohjenuoran: Hallitsen palvelemalla ja palvelen hallitsemalla.

Tanskalais-norjalainen kansalliskirjailija Ludwig Holberg teki kansankomediansa itsevaltiaiden aikakautena 1700-luvulla. Nähtäväksi jää, millaisen kansan komediaksi tämä absurdein sävyin modernisoitu teos jatkossa asettuu… Minuun tehosi täysillä, ja kaikki osa-alueet. Yllätyksellisyys on valttia, olkoon vaikka välillä splatteriakin. Niin paljon verta roiskui ja samppanjaa vaahtosi, että juolahti lähtiessäkin mieleen, miten taustajoukoilla suurin työ vasta alkoi, kun näyttelijöillä loppui. Veriroiskeisen kohtauksen ilmiasu oli tehty hupaisaksi, mutta samalla pysäyttäväksi.

Lavalle tuli muutenkin lastattua aika monenlaista tavaraa, jopa aikakautta, ja korville aika paljon desibelejä, vähän kuin Juhannustansseissa, mutta jonkin pikkukaaoksen kiihdyttäminen kliimaksiin eri kohdissa tuntui varsinaiselta taitolajilta. Kun lääkärit esittelevät teorioitaan Jepelle; kun palvelusväki esittelee tälle juomalaatuja jne. Joukkokohtausten lisäksi kahdenväliset keskustelut ryöstäytyvät tuosta vaan yli äyräiden.

Joonas Heikkinen hoitaa ”väärän kuninkaan päivänsä” sujuvasti, Miia Selin viinatrokarina omine äänenpainoineen on taas vailla vertaa, puhumattakaan Jyrki Mänttärin paronista. Kun tämä saapuu estradille sihteerinsä (Auvo Vihro) kanssa, repeän taas ja taas.

-Komedia on parhaimmillaan tragediaa, jolle pystyy nauramaan, sanoi käsikirjoittaja Anna Dahlman tämän päivän lehdessä. Niin kai se menee.

Esimerkiksi Trump-tragedia tuntuu tunkevan nykyään moneen näytelmäsovitukseen ja -päivitykseen. Kunpa siitä syntyisi vielä tulostakin maailmalla – viimeistään seuraaviin rapakontakaisiin presidentinvaaleihin mennessä. Valta ja sen vaikutukset on myös TTT:n kauden teema. Ikuisuusteema.

PS Baarikohtausta voisi noin niinku bisnesmielessä vähän lyhentää. ettei syntyisi sellaisia soraääniä, jotka saavat bussilastilliset ajamaan ohi…:D 😀

Kuvat Kari Sunnari

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita