Ylenpalttisen ylistävä mainonta ja kirjoittelu voi koitua kohtalokkaaksi. Kun odotukset nousevat pilviin, vaarana on putoaminen. No, onneksi HKT:n Pienen merenneidon tapauksessa saa pudota pilvistä ihanaan vedenalaiseen ja ennennäkemättömään maailmaan – ainakin minulle uniikkia, että tällaista voi teatterin lavalle luoda.

Yleisössä kihisevät pikkuprinsessat varmaan ihmettelivät osaako noi lentääkin. Ilmapiiri oli sykähdyttävä ensi tahdeista alkaen. Sitten ei kun odottamaan niitä toinen toistaan turkoosimpia maisemia..

Harmi vaan, että olin saanut nukkua vain kolme tuntia edellisyönä. Silmäluomet tuntuivat raskailta, onneksi myrskykohtaus räväyttää silmät selälleen. Prinssi jää haaksirikossa veteen, Ariel pelastaa.

Ja kyllä, silmät selällään pitää pysyä koko ajan, koska katsottavaa on niin paljon, pukuja kaikissa sateenkaaren väreissä, kaikenlaisia äyriäisiä ja olioita, kaiken kruununa ja kauhistuksena mustekala merinoita Ursula lonkeroineen.

Analyytikot ovat löytäneet jos mitä syvällistä H.C. Andersenin sadusta, identiteettijuttua ja tekijöiden seksuaalisesta suuntautumisesta ja sen myötä teemaa tulla hyväksytyksi omana itsenään, mutta Disney tässä määrää sateenkaaren paikan. Joten prinssi saa prinsessansa.

Joskin pelkkä onni on tunnetusti pitkäveteistä, Sanna Saarijärvi pelastaa tämän tilanteen hirmuisella Ursulallaan. Hervottominta oli mestarikokki Tapio Uusitalo, hänen henkilökuntansa ja herkkujen bakkanaalit.

Marenkia hunajalla ja vaahterasiirapilla tarjosi vielä täyden kuun soutelu lammella. Ohjaaja Samuel Harjanne jatkaa suosiossa kylpemistä, ehdottomasti.

Kuvat: Robert Seger

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita