Perhedraama – paras ja pahin

Ihmisen_osa_7.jpg

kuva: harri hinkka

Tampereen teatterisyksy lienee saanut hitin Kari Hotakaisen Ihmisen osasta. Se sisältää vuolaan tekstin täynnä aforismeja, jotka on ripoteltu Anja Pohjolan eli Salme Malmikunnaksen ja hänen perheenjäsentensä repliikeiksi. Tosin kiteytysten runsaudesta johtuen tietoisuus Hotakaisen (eikä roolihenkilön) havainnoimasta maailmanmenosta säilyy jossain määrin.

Ihmisen osaa hehkutettiin jo kauan etukäteen 83-vuotiaalla Anja Pohjolalla, ja hienoa hänet ja hänen rauhansa onkin nähdä näyttämöllä. Ansioita kerää silti koko tiimi, joka on ohjaaja Marika Vapaavuoren lahjakkaasti luotsaama. Sovitus menee Raila Leppäkosken piikkiin.

Alussa Anja Pohjola astuu yksinään täyttämään Tampereen Teatterin päänäyttämön. Kohta hän istuu alas kuin kotonaan – ja siitä se lähtee, vauhdikkaat monen ihmisen tarinat, oivaltavasti yhteen nivottuina. Traagisissakin tarinoissa on huumoria, mutta ne eivät ole irtosketsejä. Jossain muussa yhteydessä on tullut mieleen, että tv-sketsit ovat vyöryneet näyttämölle, mutta ei tässä. Kuopus esimerkiksi ajautuu lehtimyyjäksi – jolla on sitten vastassaan monenlaista hiihtäjää – tai lenkkeilijää. Aiheita piikiteltäväksi löytyy kirjailijoista alkaen, mainonnasta, narsismista, bisneksestä, bonuksista, optioista. Aiheina piikittelemättä elämän epävarmuus, menetykset, köyhyys. Monikulttuurisuus on mukana värillisenä vävypoikana. Entä vanhemmuus – milloin se loppuukaan?

Istun kerrankin niin edessä, että näen jokaisen suupielen nykäyksen ja silmäkulman kohotuksen. Herkullinen oli hetki, jolloin Salme Malmikunnas vilkuili puhumaan alkanutta mykkää miestään. Siihen saakka Heikki Kinnunen oli saanut lähinnä saapastella kulmat kurtussa lavan poikki liiteriin pilkkomaan puita.

Toisin oli muilla. Risto Korhosen piti seisoa päällään, Arttu Ratisen piti riisuutua alasti ja esittää kukkoa. Suoritus sai illan isoimmat aplodit. Tuskin niuhoinkaan katsoja pystyi nyrpistelemään alastomuudelle näyttömöllä moisen keekoilun nähdessään.

Ville Majamaa vaihtoi vaatteita viiteen rooliin. Ja kun tarkemmin miettii kaikkia sivurooleja, niin niistä irtosi huimasti lystiä, Risto Korhosen Armas, Majamaan lihakauppias ja kamreeri, Petri Koskinen hautajaisissa… Rentouttavaa, kun ei tarvitse huolehtia yhdenkään heikon lenkin puolesta.

 

7
Juttele esityksestä

4 Kommentteja
3 Vastauksia
0 Seuraajia
 
Jakavin kommentti
Suosituin kommentti
0 Kommentoijat
  Tilaa ilmoitukset  
uusin ensin vanhin ensin suosituin ensin
Ilmoita
igor

Oli kyllä järkytys nähdä mies täysin munasillaan teatterin lavalla, meni ihan fiilikset, olis ollut edes nainen, mutta naiset eivät uskalla tehdä tuollaista temppua ihmisten edessä.

Paula2

Ei meidän tarvitse, kun te teette sitä joka paikassa nykyään……

terppa

Tuskin tuo alasti keekoilu ainakaan ketään miestä nauratti, vai alaston mies näyttämöllä saa aina parhaat aploodit, sairasta itsensä paljastelua.

Niilo

Siis tuohan on aivan yleistä ollut jo pitkän aikaan, että miesnäyttelijöillä on tarve esitellä vehkeitään elokuvissa ja näytelmissä varsin Suomessa. En muista, koska olisin nähnyt vastaavaa käytöstä naisnäyttelijöiltä, siis paljaita rintoja ei lasketa, nehän eivät ole sukupuolielimiä vaan maitorauhaset.

woman

vai maitorauhaset, miks te miehet sitten kiihotutte niistä ?

greger

Ei alasti keekoilu kuulu teatterilavalle. Katsomossa saattoi olla nuoria lapsiakin. Jokin mooraali pitäisi ylläpitää.

greger

Onko muuten yhtään alastonta naista nähty teatterilavalla, enkä nyt puhu oh Calcutasta 🙂