Minulla oli vain hämärä mielikuva kuuluisasta ja menestyneestä elokuvasta Päiväni murmelina, jossa tv-meteorologi Phil Connorsin päivä alkaa aina samana uudelleen ja uudelleen. En filosofoinut koronan mahdollisesti teettämistä samankaltaisista päivistä tai muustakaan elämänkoulusta, rutiineihin turtumisesta tms.

Täkyni Helsingin Kaupunginginteatterin murmeliin taisi olla musikaaliohjaajien komeetta Samuel Harjanne ja tamperelaisten kestosuosikki Lari Halme. Hän olikin niin ilmiömäinen ja ketterästi liikkeitä karrikoiva, että Phil Connorsin henkilöityminen Bill Murrayhin voi minun puolestani vaihtua Lari Halmeeksi. Varsin sulokkaasti vei myös Maria Lund toista pääosaa tuottaja Rita Hansonina.

Siitä huolimatta kesti jonkin aikaa, ennen kuin pääsin yhtään kärryille. Olin toki lukenut Groundhog Daysta Punxsutawneyn kaupungissa Pennsylvaniassa aina 2. helmikuuta, jolloin povataan kevään etenemistä murmelin herätessä: että näkeekö se varjonsa?

Ohjaaja Samuel Harjanteen luupin alla oli erityisesti aikakäsitteen pohdinta kuulemma. Yritin kuumeisesti poimia kaiken tarkoitusta melkoisen hulabaloon keskeltä. Tuli tunne, että haluttiin tarjota tanssia ja laulua isolla joukolla koronan kurittamalle yleisölle (ohjelmisto oli tottakai valmis jo ennemmin). No onhan esitys määritelty musikaaliKomediana. Ja piisaahan yksittäisiä helmiä poimittavaksi välillä niin melskeiseltä kuulostavan musiikin keskeltä.

Toivottavasti tämä konsepti menee läpi. Joka teatterin on nyt saatava paikatuksi budjettia. Kannattaa varmaan panostaa nuoriin, jotka hihkuvat innosta, kun Phil Connors löytyy pikavauhtia heräämästä taas sängystä, vaikka on juuri poistunut näyttämöltä tai saanut sähköiskun kylpyammeessa. Teatterikonstien taikaa löytyy! Haastetta lavalle on ihan toisella tavalla kuin valkokankaalle. Sadunhohtoinen lavastus tässä on Peter Ahlqvistin.

Ensihäkellyksen kaikottua aloin sitten uskoa, että murmelipäivä antaa aihioita miettiä, miten rutinoitunut sitä on, mihin/miten käyttää/tuhlaa aikaa? Montako sitku-ajatusta kukin viljelee?

Baaritiskillä notkuvat tyypit havainnollistivat alkoholistin murmelipäivän tai päivänkulun hoilaamalla ”herään krapulaan, sammun yöksi”…

Koppavana pidetty Phil Connors joutui lumimyräkän takia loukkoon ja pakon eteen, havaitsemaan piittaamattomuutensa, itsekkyytensä, ilkeilynsä. Purettuaan noita ominaisuuksia vähä vähältä hän vapautuu kehästä. Hänelle alkaa valjeta, mikä on avain onneen ja menestykseen. Tiedätkö sinä? Jos et, niin mene hankkimaan se. Kommentaattorini tavoitti vastauksen tirauttamalla jopa kyyneleen siitä ilosta, että ihmisellä on aina mahdollisuus muutokseen.

Käsikirjoitus on Danny Rubinin, musiikki ja laulujen sanat Tim Minchinin. Musikaali esitettiin ensimmäisen kerran Lontoossa 2016, seuraavana vuonna Broadwayllä, ja se nousi heti suureen suosioon.

Happy end

Kuvat/HKT Robert Seger

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.