Nyt olen käynyt Notre Damessa sisäpuolellakin – koska olen käynyt Tampereen Teatterissa. Jo ensimmäinen näyttämö- ja äänikuva Notre Damen kellonsoittajassa vie sfääreihin – varsinkin koska istuin keskellä parven ensimmäistä riviä. Molemmilla puolillani alkoivat patsasmaiset kuorot pauhata. Lavastuksena parvella oli värilasi-ikkunoita ja vedensyöksijäpäitä. Alempana koko näyttämö avautui näköpiiriini, mutta katsojat eivät. Istuin kuin katedraalissa 6.1.1482.

Eli ensi-ltana 13.9.2019 kuohuttaa ihan kaikki. Ihmettelen Marjatta Kuivaston suunnittelemaa suuruutta lavastuksessa, taivastelen kellonsoittaja Petrus Kähkösen ketteryyttä, äänellisesti ja liikunnallisesti, ihastelen myös Ilkka Hämäläistä karmivana kirkonmiehenä Frollona, tuijotan haltioituneena Josefin Silénin mustalaistanssia Esmeraldana ja räkätän Risto Korhosen ratsastavaa Ranskan kuningasta.

Asiaa kertyi enemmän kuin osasin Disney-musikaalilta odottaa – joskin Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame tiedetään painavuutta olleen paljonkin. Notre Damen restaurointi käynnistettiin. Katolinen kirkko sen sijaan kielsi kirjan. Ilmestymisvuosi oli Ranskan vallankumouksen jälkeen 1831. Sittemmin Hugo itse muunteli kuvioita ensimmäiseen oopperalibrettoon. Disney-elokuvaan sorvattiin lapsille sopivaa versiota.

Nyt oltiin taas vakavammin tasa-arvon, rujouden, rasismin ja rakkauden äärellä, kuolemankin. Tietysti laulun ja riehakkaan tanssin ja torikohtausten siivittämänä. Kaikki niin taidolla tehtyä kuin olla voi, mutta lisäksi on jaettava rispektiä Petrus Kähkösen kestokyvystä kiipeillä kyttyräselkäisenä pitkin seinärakenteita – ja vetää vaan ”aariaa”.

Kellonsoittaja Quasimodon nimi tarkoittaa epämuodostunutta. Poikapolon on kasvettava piilossa kellotornissa. Vaikka arkkidiakoni Frollon kasvatti on romani – tässä kontekstissa mustalainen – Frollo ei päästä ”syntisrotuista” Esmeraldaa kirkkoon – ei ilman vastapalvelusta: Munkkimiehen seksuaaliset halut ovat heränneet. Saman naisen pauloihin joutuvat myös raajarikko Quasimodo ja uljas soturi Phoebus. Ei liene vaikea arvata, kuka kelpaa naisen sydämen valituksi.

Yleisö itki tai iloitsi Quasimodon myötä kaikissa käänteissä – joita en tässä enää kertaa, ne on viime päivinä niin moneen kertaan tuutattu joka mediasta. Myös kaikki ylistyssanat on käytetty. Simppelisti ohjaaja Georg Malviuksen ja koko Tampereen Teatterin tiimin Mestariteos.

Kuvat: Heikki Järvinen ja Heljä Vasara

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita