Ensituntumani TT Frenckellin katsomossa oli, että Piina piinaa minua toisella tapaa kuin tekijät ovat tarkoittaneet. Ja myönnän, etten ole lukenut yhtään Stephen Kingin trilleriä. Toisaalta olen utelias sellaisenkin suhteen, joka ei ole minun genreäni.

Pikku hiljaa esitys yllätti kerta toisensa jälkeen. Piti vaan olla kärsivällinen sellaisten kysymysten tuoksinassa, jotka ehtivät herätä: Miksi tämmöistä näyttämölle, kun sitä piinaa tulee teeveestä ja monesta tuutista muutenkin. Mistä minun pitäisi vaikuttua? Mitä minun tulisi tästä oppia? Pitäisikö psykopaatin sadismin minua viihdyttää? Tuoda arkeeni jännitystä? Ja kuitenkin, verrannollista piinaa tapahtuu oikeasti, sairasta sadismia kohdistuu jopa lapsiin, ei tässä kuitenkaan, mutta Esa Latva-Äijö joutuu pudottautumaan sängystä lattialle siihen tyyliin, että ainakin eturivissä tekee kipeää.

Sen verran nimestä kerrottakoon, että alkutekstin piina ja kurjuus, misery, on kaksimerkityksinen, koska Misery on myös kirjasarjan päähenkilö.

”Ykkösfanista” tulee kirjailijan vanginvartija. Esa Latva-Äijöstä ja Mari Turusesta parivaljakkona tulee mieleen pinnallinen vilaus Juurihoidosta, koska silloinkin istuin eturivissä. Latva-Äijö sai porata sydämensä kyllyydestä lääkärinä, ja Turunen hammashoitajana ojensi valtavankokoista puudutusruuttaa. Nyt hän on potilaana vinksahtaneen Annien eli Mari Turusen armoilla. No, Juurihoito oli komedia ja kokonaan toista maata, mutta kommentaattorille tulikin osuvammin mieleen Huojuva talo. Sama ohjaaja, huudahdan, videosukupolven edustaja, joka katseli Piinaa leffassa jo 12-vuotiaana koltiaisena.

Hoitajan rooli olisi hoitunut mielestämme tehokkaammin, jos siihen olisi laitettu enempi vaivihkaista sordinoa päälle. Mutta sitten kun raivoa&melskettä tarvitaan, sen nämä kaksi ihmistä saavat aikaan sataprosenttisesti! Tuli tunne, että taitoa tarvitaan siinäkin…

Suomen kantaesityksen takana ovat lahjakkaat Mikkolan veljekset, ohjaajana Antti, kääntäjänä Timo. Tiiti Hynnisen valo- ja videosuunnittelu tukee taitavasti jännityksen luomista. Mikko Saastamoisen puolelta toiselle pyörähtävä lavastus toimii konstailemattomasti.

Kuvat: Harri Hinkka/TT

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita