Tampereen Teatterin näyttelijät ovat laulaneet joululauluja Aleksanterin kirkossa jo 35 vuoden ajan. Lämminhenkisen tilaisuuden suosio on kasvanut sellaisiin mittoihin, että paikalle on mentävä melkein tuntia ennen, jos mielii istumaan hyvälle paikalle.

Konsertissa laulaa kuin laulaakin myös Pia Piltz, vaikka hänellä on suuri joululaulutrauma takanaan: Hän oli noin 7-vuotias pikkupianisti, kun vietettiin taas kerran joululaulajaisia joukolla. Soitot oli soitettu, mutta piano-opettaja rupesi houkuttelemaan, että ”laulapa nyt Pia se Santa Lucia, kun osaat niin hyvin ruotsiksi”, ja tähän muut tietysti yhtyivät. Ujo tyttö yritti turhaan pyristellä vastaan. -Korkeimmalla kohdalla minulta pääsi röyhtäys, ihan jäätävän kovaa, koko huone raikui. Kaikki nauroivat.

-Päätin sittenkin vetää loppuun sen kerran – enkä koskaan enää sen jälkeen julkisesti! Nykyään Pia Piltz on nähty Anna Kareninan lisäksi monessa musikaalissa – röyhtäilemättä – joskin hän on leikitellyt kuvitelmalla, että sama toistuisi kesken musikaalin…

Paras lahja

Eläkkeelle jäävä teatterinjohtaja Reino Bragge on juontanut TT:n joulukonsertteja 10 vuotta – ja toivottavasti hän on jatkossakin kertomassa kiinnostavia taustoja lauluille. Hänen paras joulumuistonsa on melkein 40 vuoden takaa.

-Olin ensimmäistä syksyä Savonlinnan kaupunginteatterissa näyttelijänä. Viimeiset esitykset ennen joululomaa olivat ohi. Kun tulin kotiin, vaimo sanoi että supistukset ovat alkaneet…Tein rauhassa eväät mukaan kuten synnytysvalmennuksessa oli neuvottu ja soitin taksin. Olimme Savonlinnan keskussairaan synnytysosastolla joskus puolen yön tienoilla, me ja kätilö. Esikoispoikamme syntyi aamuyöllä.

-Muistan sen helpottuneen ja levollisen onnen tunteen katsellessani perhettäni. Jossain oli radio, jossa joululaulut soivat hiljaa. Tiesin, että tämä hetki oli yksi elämäni suuria käännekohtia. Olin saanut vertaansa vailla olevan joululahjan.

Kun pukki pilasi joulun

Eila Roine jutteli taannoin Postimuseossa lapsuutensa jouluista. Siitä kirposi tämä muistojen perääminen muiltakin näyttelijöiltä. Summa summarum joulupukki on aika kyseenalainen keksintö…

Luulisi näyttelijäperheissä vierailevan hyviä ja uskottavia kollegoja pukiksi lapsille, mutta Eila Roineen varhaisin muisto romuttuneesta uskosta joulupukkiin kertoo muuta. Konkarinäyttelijä kertoo näkevänsä korkkimaton kuvioita myöten hetken, jolloin hän jännittyneenä nelivuotiaana kuuli pukin kolkutukset viileässä eteisessä mamman tykönä. Sataprosenttinen usko romahti silmänräpäyksessä, kun kengät ja housut paljastivat koko kauheuden: se on naapurin setä. -Lapsikin ymmärsi, että tätä ei voi kertoa kenellekään! Onhan se noloa tarinan sepittäjille. Tai entä jos lahjoja ei sitten tulekaan? Se joulu oli pilalla. Kyyneleet silmissä tuijottelin takkatulta…

Muut Eilan muistot ovat ihan mukavia, olkoonkin, että joka vuosi joku oksa kuusesta syttyi palamaan, ja kuusi oli aina jonkinmoinen raakki. Koska kuusitorilla joku myyjä halusi aina tehdä lahjoituksen lahjakkaalle näyttelijälle, eikä tämä kehdannut valita komeinta.

Ratisen pukilla sporttispuurtti

-No meidän perheessä joulupukki ja lahjat olivat hyvin, hyvin tärkeitä! Mutta sitten alkoi ilmestyä sellainen ”urheilupukki”, heikolla parralla varustettu, urheilukengissä…Kävi vain pikaisesti ja lähti menemään…

Lopulta lapsetkin ynnäsivät, että kyllä tämä on nyt taloudellisista syistä isä. Huumorilla oli siirrytty muutamassa vuodessa uskosta tiedon pariin.

Ansku ja hepat

-Mieleeni nousee luminen metsämaisema ja ratsastusvaellus jouluaattona joskus 1980-luvun puolivälissä. Hevosia oli varmaan parikymmentä, aisakellot helisivät, hevosten hengitys höyrysi pakkasilmassa,

-Olimme laittaneet tonttulakit päähän ja lauloimme joululauluja, kulkusten kilistessä, kavioiden kopseessa.

Majamaalla kaavan mukaan

Ville Majamaa sanoo, että joulujen kuului sujua samalla kaavalla ilman ihmeellisyyksiä mummolassa Kaukajärvellä.

-Äidillä oli viisi sisarusta, ja siksi meitä oli aina koolla iso katras kerrostalossa viettämässä jouluaattoa. Pukki oli tottakai tärkeä, kunnes pukin tykötarpeet löytyivät. Lasten kesken jouduttiin pohtimaan a) mihin pukki on kadonnut b) eikö pukkia olekaan.

-Nykyäänkin haluan aina viettää joulun kotona, en esimerkiksi matkustella.

Joulumuori Aliisa

Aliisa Pulkkinen joutui joulumuoriksi ensimmäisenä Pispalan joulunaan, kun sattuneista syistä piti päästä jakamaan lahjat tavallista aikaisemmin. Elisar-poika oli noin 4-vuotias. Suitsait vaan pukemaan ja luudalla koputtelemaan ovea. Kun lahjat oli jaettu, muori hyppäsi luudan selkään ja haihtui. Muuten meni täydestä, paitsi Elisar suri, että jouluakka vei äidin luudan! Aliisa Pulkkisen ja Jotaarkka Pennasen joulutalossa käy yhä joulupukki tai -muori tai Haulitornissa asuva pukin veli. Kukin tavallaan, milloin tulee herrasmiespukki silinteri päässään, milloin se puhuu tanskaa, tänä jouluna pukki tullee meren takaa, puhunee englantia, saattaa soittaa selloakin!

PS Juttu voi jatkua ensi vuonna. Mulle voi lähettää joulumuistoja vaikka kesällä. Eräskin oma muistoni liittyy heinäkuun helteisiin mummolassa. Löysin isoveljeni kanssa joulupukin raadon naapurin vintiltä. Eli karseesta kumimateriaalista tehdyn naamarin ja muut vermeet. Kiljuen kirmasimme kotiin.

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita