Niskavuoren saaga jatkaa voittokulkuaan aina vaan, se tuli todistettua Hetan ensi-illassa torstaina, varsinkin kun mukana ollut milleniaalikin äityi kehumaan. Edellisen kerran näin Hella Wuolijoen niskavuorelaisia Pyynikin pyörivässä kesäteatterissa Pyhäjärven rannalla avaran luonnon helmassa. Siksi tuntuu taikurimaiselta, miten vaikuttavasti Muumäet sun muut on toteutettu TT Frenckellin pienellä näyttämöllä.

Vaikuttava on Liisa Mustosen luotsaama työryhmäkin. Häikäilemättömänä Hetana häikäisee Eeva Hakulinen ja hänen sydämenviisaana puolisonaan sykkii Teijo Eloranta.

Sataprosenttinen läsnäolo jokaikiseltä palvelijoita ja kylänmiehiä myöten on niin ilmiselvää, että katsomon puolella kihelmöi. Ei mitään väliä, että tuttua tarinaa kuljetetaan. Se tapahtuu tyylikkäästi ja tarkkarytmisesti, nasakkaasti leikaten. Alussa tanssitaan Hetan ja Akustin ilottomia häitä, kunnes kuolema heidät erottaa. Siirtymävaiheissa käy vasaroiden pauke, työn touhussa harpataan aina vuosia. Alussa Heta rukoilee armoa ja voimaa, vasta ruumiin äärellä itkee.

Sodastakin on selvitty yhdessä, vaikka henkisesti eri puolia edustavat rusthollin tytär ja entinen renki. Eli miten toimia Jaakko-pojan kanssa?

Kaikkien kanssa toimeentulevan Akustin ansiosta punakaarti ei tohdi kajota Muumäen omaisuuteen, mutta eipä huomannut isäntä samalta kannalta asiaa nähdä kuin vaimonsa: -Eihän tässä kehtaa emäntiä silmiin katsoa, kun punakaarti ei meiltä ole mitään vienyt, täräyttää Heta.

Yleensä Hetan huutaessa tai paiskoessa astioita Akusti lähinnä mutisee: aiai kun pitääki ääntä. Voi sitä tylytyksen määrää. Eikö alkuteksti suonut yhtään enempää lämpimiä hetkiä pariskunnalle, kävi mielessä. Ei kai sitten, onhan lopun kohtaus legendaarinen, kun Akusti kuolinvuoteeltaan pyytää Hetalta vettä, mutta Heta luulee voivansa delegoida tyttärelle…Kerratkaa paikan päällä.

Millenniaalin sietokykyä koetteli juuri Hetan herkeämätön kovuus, rahalla mittaaminen ja katkeruus jatkuvana toiminnan motiivina.

Akustin pohtiessa Siipirikon asemaa elämässään, hän huokaisee itse olevansa se siipirikko. Väärin, kyllä siipeensä pahiten vammautunut on ilman muuta Heta. Hyvyyden ja pahuuden kietouma itkettää yli äyräiden.

PS Sitä olen ennenkin äimistellyt, kun joku tietty konsti keksitään kahdelle näyttämölle samalla ensi-iltaviikolla. Nyt se oli ihmisenkokoiset nuket, tässä tanssipartnereina, aiemmin TTT:n Jepessä.

Kuvat Heikki Järvinen

Lahjakas lavastus Mikko Saastamoinen, kovin käypäisä koreografia Nina Mamia

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita