Omaisten näytös Bizet´n oopperaan oli viime keskiviikkona. Kivasti erityinen tunnelma. Tampereen Carmenin ohjaaja-koreografi Marco Bjurström toivottelee yleisölle yhtä suurta intohimoa kuin on tekijöillä, joita produktiossa kaikkine virkoineen on 300. Kuorot loistavat. Tampere-talo juhlii samalla 30 merkkivuottaan.

Siihen maailman aikaan kun naisilla ei ollut äänioikeutta eikä virallisia vallan paikkoja, niin naisellisuuden avuilla tuntuu saavuttaneen ihan suunnatonta valtaa, ainakin Carmenin suloilla. Perinteisintä andalusialaista temperamenttia ei Nina Keitel tavoita tai tavoittele, vaikka auringonkeltaisessa leningissä liehuukin. Viehkoa maalaistyttöä Micaelaa (Marjukka Tepponen) olisin kuunnellut enemmänkin, hänen joka rekisterissä heleästi soivaa ääntään, mutta Don Josén kihlattu jää sivuun, kun kesytön mustalaisnainen astuu näyttämölle. Don Josén syrjäyttää puolestaan toreadori Escamillo (Tommi Hakala).

Päätähti on meksikolainen tenori Arturo Chacón Cruz, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa, ja kerrassaan upeasti. Enkä sano pelkästään kohteliaisuudesta, vaikka Cruz on kohteliaasti kehunut Tampere-taloa maailmanluokan sinfoniasaliksi ja hyväksi oopperalavaksi myös. No, kyllä onnistuu, kun pannaan onnistumaan ja satakunta kerralla mahtumaan.

Bizet´n Carmenissa on paljon isoja joukkokohtauksia, jotka täyttyvät Tampereen Filharmoninen kuoron, Tampereen Oopperan kuoron ja lapsikuoron laulajista. Tämähän viihdemaailman maestrolle sopii. Marco Bjurström sanoo koreografin roolinsa olevan tässä lähinnä juuri joukkojen liikuttelua. Aariaa vetäessä ei kannata ihan kamalasti heilua. Lisäilty on myös pieniä vilahduksia ja tunnelmapaloja.

Teoksen esittelytilaisuudessa Marco Bjurström sanoi, että Carmenin valinnassa on taustalla ajatus madaltaa kynnystä lähteä oopperaan. Carmen on ilmankin yksi eniten esitetyistä ja versioiduista oopperoista. Suosiota lisännee, että kaikki tapahtuu rahvaan keskellä eikä ruhtinaiden palatseissa, tupakkatehtaan edustalla, kapakassa, vuoristometsässä ja härkätaisteluareenalla. Carmenin hitit – Habanera, Kukka-aaria ja Toreadori – ovat tuttuja muillekin kuin friikeille. Ensiesityksestä Pariisissa on jo 140 vuotta.

-Carmen syntyi aikana ilman sähköä ja teknologiaa. Teosta ei siltä kantilta ole siirretty tähän päivään. Minä en taiteenteossani lähde tieten tahtoen muuttamaan ja modernisoimaan, Bjurström selvittelee. Hän mainitsee myös yhteistyön “oopperan hidalgon” eli kapellimestari Alberto Hold-Garridon kanssa luontevaksi. Yksimielisesti päädyttiin resitaaliin, eli kaikki lauletaan, vaikka alkuperäisteoksessa dialogia on paljonkin. Ei haluttu ralliranskaa, kun kenenkään esiintyjän äidinkieli ei ole ranska. Ohjaaja ei halunnut myöskään minkäänlaisia hutsuviittauksia Carmenista. Hän jopa toppuutteli pääparia fyysisestä kosketuksesta.

Vaikka puhetta on vähän, toteutustapa on helposti sulateltava ja energiaa kuhiseva. Jokaisella on hommansa hanskassa. Jos et pääse paikan päälle todistamaan helmikuun aikana, niin tiedoksi: esitys näytetään suorana ke 19.2 klo 18.30 Areenassa.

Kuvat Petri Nuutinen

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita