Koronan ansiolista kasvoi taas: Syntyi uusi upea tapahtuma Kesäpäivä Pyynikillä. Pyynikin kesäteatterin 65 vuotta juhlittiin sunnuntaina. Alkuidean hyväntekeväisyysnäytöksestä Pyynikin teatterin hyväksi heitti Tampereen freelance-näyttelijät ry:n jäsen Jouko Enkelnotko. Jotain vastaavantapaista multitaiteellista iltapäivää sopisi viettää sittenkin, kun koronan kurituksesta ollaan voiton puolella. Tai sitä ennen jotain jossain freelancereiden hyväksi..??

Ohjelmaa oli yli parituntisen verran.Yleisesti ottaen merkkipäivään sopivia muisteloita ripoteltiin kivasti pitkin matkaa. Kokemusta ja muistoja Pynsän lavalta löytyi jo juontajaparilta Mari Turuselta ja Kaisa Helalta. Yleisöllä on heti hauskaa, koska kommellukset parhaiten jäävät mieleen, ja tekijöidenkin on helppo nauraa jälkeenpäin. Tosin Sami Hintsanen kuului naurahtaneen ylimääräisesti jo laulaessaan Kuuma kesä 85 -esityksessä, siinä kohtaa missä Turmiolan Tommi intoilee Karoliinasta, ”hän oli tosi upee näky, lyhyessä kesämekossaan”. Rankkasateessa meikit poskilla ja kiharat suorina seisova Kaisa Hela oli tuo ”upee näky”, jota Sami nyt luonnehti Kim Wilden ja afgaaninvinttikoiran sekoitukseksi.

Tarinoiden taitajat

Tarinoitsijoiden eliittiä lienee Eila Roine. Hän esiintyi ensi kertaa Pynsän lavalla vuonna 1949, 17-vuotiaana. Silloin kyseessä oli vielä Tampereen kesäteatteri, joten vuodet ennen 1955 eivät mahdu näihin synttäreihin. Ura käynnistyi varhain, vaikka se yksi ainoa repliikki ”Häjyt tuloo” sotkeentui muotoon ”Kasakat tuloo”. Mistä se tulikin päähän, ihmettelee Eila silmät pyöreinä. Nummisuutarien Jaanana Roine näytteli silloin, kun katsomo alkoi pyöriä. Eli tuo ennenkuulumaton systeemi täytti sekin jo 60 vuotta viime kesänä.

Teatterikerhoa aikanaan vetänyt professori Panu Rajala oli myös kutsuttu avaamaan sanainen arkkunsa. Hän tiesikin mainita näyttelijä Reino Kalliolahden, joka ensinnä alkoi kaavailla pyörivää katsomoa. Entä kuka muistaa köysipaikat? Katsomon reunoilla oli puoleen hintaan paikkoja, joissa roikuttiin köysien turvin. Ja kuka on nähnyt Eija Vilppaan luomupyllistyksen yleisöä kohti? Kalle Holmbergin vaatimuksesta ei saanut yhtään sievistellä. Siitä tuli Rajalan mukaan Pohjantähden alla -näytelmän hitti Linna-kaudella 1990-luvulla. Viime vuosiin asti Pyynikillä on keskitytty kotimaisiin näytelmiin.

Musiikilliset värinät ja monologit

Kesäpäivänä keskityttiin myös musiikkiesityksiin – jotka olivat kerrassaan elämyksellisiä. Tervetuloa toivottaneesta klovnista kuoriutui upea kontratenori Jouko Enkelnotko. Hän esiintyi ensin soolona, mutta kuuluu myös Tampereen Taiteelliseen kuoroon, joka esitti pakahduttavan tulkinnan Alfhildista, näytelmästä Viita 1949. Kontratenorille loi kontrastia Sami Hintsanen, joka pakahdutti Juice-biisillä Musta aurinko nousee. Hintsanen haltsaa raa´an äänenkäytön jalostamisen kohdilleen. Plus kaiken musiikin säestänyt Joonas Nikkilä teki vaikutuksen.

Sanna Majanlahti käytti monologissaan Sinikka Nopolan tekstiä – olikohan Rampen Eilana – joka mökillä ollessaan säästi rintaliivien pesussa, piti vaan liivejä sortsien taskussa, jos joku sattuis tuleen…Jo vain sellaisestakin aiheesta saa valloittavan esityksen! Kirsi-Kaisa Sinisalo jäljitti puolestaan menneisyyttään Pyynikillä ja Pohjantähden alla. Pari katkelmaa Laurilan Elmasta kertoo ensin ihastumisesta Koskelan Akuun, sittemmin teloituksesta sisällissodassa.

Improvisaatioteatteri Snorkkeli oli toisena järjestävänä tahona kesäpäivässä ja demosi toimintaansa näytenumeroin, joita yleisö avusti ehdotuksillaan.

Juttele esityksestä

  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita